Ensimmäiset kaksi viikkoa tämä lahjakas nukkuja ei nukkunut. Yleensä erinomaiset unenlahjat omaavana olin äärettömän yllättynyt siitä, miten huonosti uudessa kodissa nukutti. Putkien naksahdukset, kissan askeleet portaissa, rännien äänet.. Kaikki herättivät ja kaksi viikkoa heräsin noin viidesti yössä. Ehkä mukana oli sitä uupumusta siitäkin, että se tsemppi ja loppurutistus oli viimein ohi. Viimeisen viikon on tullut unta vedeltyä jo lähes normaaliin tapaan.
Koirien kanssa ja karttaohjelman avulla on tullut etsiskeltyä uusia lenkkimaastoja. Hiihtoladut on hienot ja samoin koirien kanssa kuljettavia reittejä on löytynyt. Työmatkaan kuluvan ajan on oppinut pikkuhiljaa arvioimaan, sekin vaihtelee vuorokaudenajan mukaan. Tiskikone on niin hiljainen, että pitää tarkistaa valoista, että meníkö se päälle! Induktiolieden nopeus ällistyttää ja takan lämpöön meinaa nukahtaa..
Kuvasatoa edustaa nyt erilainen kollaasi, nimittäin kuvia tästä arjen alusta mitä täällä nyt haparoidaan.
Veljenpoika kylässä. Ihanaa kun meillä on tilaa majoittaa sukulaisia ja ystäviä!
Pahvilaatikoita eteisessä ja kissa takan päällä. Raksaimuri on nyttemin vaihtunut oikeaan imuriin.
Kissat tuoleilla. Olohuonetta koristaa vielä kompura :D
Tätä vähän uumoiltiinkin.. Kaksiossa asuessa tuntui että eläimet on koko ajan jaloissa. Naurettiin joskus että sitten kun niillä on tilaa niin tajuaakohan ne käyttää sitä ollenkaan! Kuvassa minämakaan sohvalla ja viltti päällä, ja sen päällä koko meidän eläinlauma. Tilaa tosiaan olisi se 137 neliötä, mutta koko karvaperhe tunkee samaan neliöön, ja minun päälleni! :D
Läheisyys lämmittää, ja kaksi koiraa ja kolme kissaa etenkin.
