Styroksia, kerros II

Tasan ei käy nallekarkit täällä aina. Me tehtiin selkeä työnjako: Minä hoidan tontille Finnfoamit, mies vaneria lattiavalun stopin askartelua varten. Styroksia pitäisi laittaa toinen kerros jotta maanantaina putkarit pääsevät vetämään lämpimiä vesiputkia tähän styroksikerrokseen. Tämä kaikki piti siis tapahtua nyt viikonloppuna. Tulee kuitenkin elämässä kaikenlaista, kuten juhlia ja lisää juhlia. Mies siis lähti lauantaiaamuna kello 6.50 kaverin polttareihin; splättärisotaa, cartingia, palomiesrataa, ruokaa, juomaa ja fiestaa!!! Minä sensijaan kiemurtelin 8.15 naapuriin Tädinmiehen luo että mites kun sulla on toi peräkoukku ja saisko lainata kärryä.. Kun ei noi vanerit mene mun automobiiliin..

Pikainen soittelu- ja googletuskierros osoitti järkevimmäksi vanerinhankintapaikaksi Starkin. Niinpä minä ja Tädinmies startattiin hänen mersunsa kohti Isoa Kirkonkylää ja köröteltiin sinne. Erittäin ystävällinen miesmyyjä puutavarapuolelta huomasi ahdinkoni vanerihyllyjen välissä ja tarjoutui sahauspisteen kiinniollessakin (Kyltti: EI SAHAUSPALVELUA VIIKONLOPPUISIN!!!)  pistämään vanerit vielä pienemmäksi, kompaktimmaksi kooksi hurjaan 3€ hintaan. Minä räpyttelin kiitokseksi ja sain takaisin valloittavan hymyn. Onneksi tuli sipaistua ripsaria lähtiessä.

Koska ikävästi sattui MotoGP kisat keskelle raksahommaa niin tultiin siis levyjen kanssa takaisin kotiin ja katsottiin kisat ja sitten lähdettiin raksalle. Vanerit nosteltiin paikalleen ja aloitettiin styroksihommat. Minä ladoin ja leikkasin ja asensin, Tädinmies (jolla pientä pumppuvaivaa eläkeläisenä jo on) toimi nokkamiehenä ja haki ulkoa lisää styroksia.

Koko viime kesän perustin, sommittelin ja lopulta asensin liuskekivilaatoitusta Tädinmiehen pihaan ja täytyy sanoa, että tämä oli niiiiiiiin lastenleikkiä siihen verrattuna!! Ensinnäkin, liuskekivet painaa tonnin. Styroksi ei mitään! Liuskekivet eivät suostu asettumaan tämmöisen esteettisen perfektionistin mielestä mitenkään kauniisti ikinä mihinkään muuhun muodostelmaan kuin pinoon. Ne ovat kaikki eri paksuisia vaihteluvälillä 1-15cm (mielellään vielä saman kiven sisällä). Liuskekivet on tummia ja rumia. Styroksi sensijaan tipahtaa kuin suoraan taivaasta itsensä Jumalan asettelemat tetrispalat paikalleen, suit sait vaan! Se on keveää, valoisaa, pehmeää ja SITÄ VOI MUOTOILLA silloin kun se ei sovi haluamaasi kohtaan! Tädinmies kysyi (nyt seuraa itsekehuosio) että mistä oon oppinut laittamaan styroksit niin näppärästi, ja mittaamaan seuraavan palan? Ihan itte keksin ja hokasin! Ihan itte! Tein kuulema juuri niinkuin kuuluukin.

Tässä muutama kuva kätteni jäljestä. Olen tosi ylpeä!

Yleiskuvaa pääovelta, ylätasolta. 

Porrastuksen kohta, valu tulee harkkojen päälle 15cm paksuksi kakuksi sitten lopulta. Tähän tarvitaan sitä vaneria, että saadaan tehtyä kunnon stoppi, siis laita, valua varten.

Niin on siisti sovitus että!

Koska olin tehnyt koko päivän töitä (lukuunottamatta 40min MotoGP:tä jona aikana tein ruokaa) olin mielestäni ansainnut Tädinmiehen kanssa pullakahvit huoltsikalla. Lisäksi ostin itselleni iltapalaksi seuraavan setin:

Rakas aviomieheni, elämäni valo, raksapetterini, saapuu kotiin huomenna. Hän jää yöksi polttarikaupunkiin, sillä seuraavana päivänä on kummipoikansa rippijuhla samassa kaupungissa. Minä starttaan siis sianpieraisun aikaan ja ajan 130km päähän, vien hänelle juhlavaatteet ja juhlaputki siis jatkuu. Illalla, ajettuani cartingin ja hengensanoman uuvuttaman aviomieheni ja itseni kotiin, olisi luvassa vielä raksan siivousta. Styroksisilppu joka jäi tänään siivoamatta pitää siivota, ja nostella uudet styroksipaalit sisälle valmiiksi.

Nyt sensijaan minä pakkaan koirat autoon ja lähden ajamaan mökille nurmikkoa, sekin viimeaikaisten raksakiireiden vuoksi nimittäin on hieman laiminlyöty. Ja "hieman laiminlyöty" tarkoittaa että nurtsi on umpikasvanut siihen tasoon, etten ihmettelisi jos WWF protestoisi pihan raivausta sloganilla "Protecting the Lungs of the Earth"..

Viemäreitä, putkia ja sepeliä. Ja lisää sepeliä.

Tällä viikolla tiistaina pidettiin runkokatselmus Kastellin työn valmistuttua. Se itse asiassa valmistui jo juhannukseksi, mutta ei saatu yhteistä aikaa keksittyä että olisi saanut katselmuksen tehtyä. Onneksi asennusporukalla (tai asennusparilla siis) on seuraava työmaa parin kilometrin päässä meiltä, joten sujuvasti molempien työpäivien päätteeksi tehtiin treffit raksalle. Katselmuksessa ei oikeastaan ollut mitään, nimi paperiin. Olin mestarilta jo varmistanut että kaikki on kunnossa enkä kyllä suoraansanottuna olisi itse osannut mitään kyseenalaistaakaan! Mun silmääni siellä oli kaikki miten pitikin, siis..

Juteltiin kaikenlaista rakentamisesta melkein tunti, ja Kastellista ja ylipäätään siitä meidän talosta. Vanhempi asentaja antoi kourakaupalla vinkkejä vaikeiden paikkojen tekemiseen jatkossa ja työmaan etenemiseen. Lopuksi vielä sanoi että jos tulee mitä vain kysyttävää niin saa soittaa hänelle ja seuraavat kolme viikkoa ovat tosiaan ihan vieressä, että tulevat vaikka käymään jos on jotain epäselvää tai tarvitsee neuvoja. Ihan uskomatonta porukkaa! Kyllä on jäänyt niin hyvä maku tästä Kastellin osiosta että en olisi arvannut. Sanoinkin että kun on kuullut kaikenlaisia kauhutarinoita niin on vaan niin todella tyytyväinen että saatiin niin hyvät asentajat. Hän nauroi että ei ole viittinyt pelotella turhaan asiakkaita, kyllä huono työn jälki puree sitten itseä omaan nilkkaan. Kuulema ovat tehneet Kastellilla jo yli 20v töitä, molemmat nämä meidän asentajat ja jo silloin siis ennenkö Kastelli oli nimeltään Kastelli. Ammattitaidon kyllä huomasi. Seuraavalla työmaalla oli kuulema tilaajana semmoinen mies jolle he rakentavat jo kolmatta Kastellia.

Alkuviikosta putkarit olivat käyneet kaivamassa viemärit ja kylmät vedet sisäpuolen täyttöihin. Meidän timpurin kanssa pohdittiin että sisäpuolen täyttöä on tullut liikaa noin 5cm valuun nähden ja lopputuloksena sepeliä pitää kaivaa 5cm kerros pois, tasoittaa uusiksi ja sitten täryllä mennä, ja sitten niitä styrokseja. Sitähän ajattelee helposti että no 5cm kerros, eihän se ole mitään!! Ennenkö alkaa kaivaa.. ja tasata.. ja kaivaa.. ja kaivaa.. ja tasata.. ja kaivaa..

Ihan oikeasti, aivan ka-ma-laa hommaa. Varmaan monta kymmentä kottikärryllistä sepeliä tuli kipattua tulevan terassin pohjille! Kaikki on pölyssä, mies niistikin sepeliä illalla. Ja tämä tietenkin oman työpäivän päätteeksi! Neljä tuntia möyrittiin, siihen toki kuului pizzatauko. Ensi yönä näen varmasti unta että sepeliä on otettu liikaa ja kannan sitä unissani takaisin sisälle.

 Siinä sitä on. Näyttää helpolta hommalta. Siitä vaan vähän päältä rapsit pari senttiä.

 Työntämällä koitettiin tehdä "kekoja" ja sitten niitä lapioitiin pihalle. Pölyä on aivan s**tanasti, kamerakaan ei osaa tarkentaa. Illalla saunan jälkeen mies niisti sepeliä.

Sepeliääää... Tätä näkyy ens yönä unissa.

Alatasolla (keittiö, oh ja iso makkari) on jo laitettu ekaa kerrosta styroksia. 

"Käytävän" vessa ja lavuaari, ja peräseinää vasten suihkut, vessa ja kodarin vesipisteet. Sinne tuleekin sitten toinen jakotukki, menee kuulema helpommalla niin.

Teknarin lattiakaivo, putki jossa lukee "RAATO", ja sähköä, vettä ja sensemmoista teknistä juttua. 

Hyvä raksavaimo haki perhepizzan (ja varmasti tarpeeseen/täyteen tulevan pizzapassin) ennenkö nälissään mies olisi alkanut rikkoa ikkunoita ja ajaa vaimoa hankeen. Hankikelithän tänä pirun kylmänä kesänä meinaan on ollut.

Koirat oli ekaa kertaa mukana raksalla, kun tietty siellä meni koko ilta. Käytiin lopuksi verryttelemässä selkää ja lihaksia tutustumalla lenkkimahdollisuuksiin ja hienot polut lähtivät siitä melkein tontin rajalta. Löytyi siis metsää! Pitää tuoda kunnon peti koirille, nyt niillä oli styroksi ja siinä muovi päällä. 

Koirakuvasta muuten näkyy, että timpurimme nosteli tukilaudat (koirien hihnat on niissä kiinni) hieman ylemmäs, jotta saadaan höyrynsulkua alaosastaan paikalleen valun alle. Tukilautojahan ei saa purkaa ennenkö katon (ja mielellään seinienkin) koolaukset on tehty, eikä niitä tehdä ennen lattiavalua, iv-putkien asennusta ja katon höyrynsulkua. Seinät tulee sitten oikeastaan viimeisenä.

Nyt nukkumaan. Onneksi huomenna on iltavuoro, sillä puoliyö kolkuttaa ja samoin joka lihas tässä sepelinlapioinnin runnomassa kehossa.



JÄLKIKIRJOITUS:

Kävin seuraavana aamuna ennen iltavuoroon menoa vielä viemässä tontille parit paperit ja paketin Finnfoamia. Katkerana, ällistyttävänä yllätyksenä löysin kodinhoitohuoneen kuistin vierestä tämän:

Reilu kuutio sepeliä!!! 

Timpuri oli siis vielä jatkanut urakkaa ja tuonut noin parikymmentä kottikärryllistä sepeliä ulos meidän urakkamme lisäksi. Minä en tiennyt olisinko itkenyt vai hävennyt vai mitä. Soitin timpurille että ei oo totta, noinko paljon sitä vielä jäi... Kyllä jäi. Oli kuulema ollut vielä ihan kuperalla lattia ylätasolla. Selittelin että oli vaikea paljaalla silmällä hahmottaa että mikä on tarpeeksi.. Kun ei ollut vaaituskonetta eikä vatupassia eikä mitään. "No työtä se vaan on", sanoi timpuri. Mä kuulin sen kyllä päässäni että "No 40€/h se vaan on". 

Tiilikate valmistuu

Niinhän siinä kävi ettei nosturia saatu ennenkö keskiviikolle. Kastellin miehet tekivät siis toista kuistia ja jotain muuta silläaikaa. Kävin katsomassa työmaata keskiviikkoiltana ja lopulta juhannusaattona. Näinhän se työ eteni, kuvista voi seurata.

Siisti rivi kattotiiliä nosteltuna paikalleen.

Katto valmiina. (Valopylväs tien reunassa on muuten aivan kenollaan.)

Askelmat katolla.

Sisällä talossa oli niin pimeää! Sitä ei ollut oikein hoksannutkaan miten paljon aluskate päästi valoa läpi. Nyt kun kattotiilet blokkasivat kaiken luonnonvalon niin sisällä näytti niin pimeältä ja katto mustalta. Mutta kyllä se siitä! Sisäpinnat eivät onneksi tule olemaan tummanharmaita kuten tämänhetkinen katto ja lattiat, vaan vaaleita.

Asennusporukalla alkaa toinen työmaa parin kilometrin päässä meidän raksalta. Sovittiin sitten että loppukatselmus pidetään ensi viikon alussa työpäivän päätteeksi. Meidän vastaava mestari tosiaan sanoi että kaikki on kunnossa ja koko toiminta muutenkin on ollut asiallista ja hyvää, ei mitään huomauttamista. Täytyy sanoakin että tähän asti ollaan oltu aivan kertakaikkisen tyytyväisiä Kastelliin!

Nyt juhannuksen pyhinä on tarkoitus käydä siivoilemassa sisältä tavaroita LVI-asentajien tieltä. Ensi viikolla alkaa viemäreiden kaivaminen, styroksien ja raudoituksen ja lattiavalun valmistelu. Kaikki sisällä oleva tavara pitää viedä ulos ja suojata. Onneksi sitä nyt ei kovin paljon ole, mutta sen verta kuitenkin että yksi iso puutavarapino, roskaa ja kilkettä, ja villapaaleja. Viikolla kertakaikkiaan unohtui käydä rautakaupassa ostoksilla, joten kamalasti muuta ei näillä välineillä (=ei välineitä) pääse tänä viikonloppuna tekemäänkään. No, nautitaan viimeisestä vapaaviikonlopusta ;) ja juhannuksesta, kyllä me ehditään vielä aikaa raksalla käyttämään.

Naapurin puutarha-alan yrittäjä muuten houkutteli pihakiviostoksille. Oltiin siis päätetty että piha on sorapiha, sillä siisti, kiveen ei ole nyt laittaa rahaa. No naapuri perhana löi niin törkeän huokean hinnan pihakiville että soitin maansiirtofirmaan että miten iso homma sitä styroksia olis kuitenkin laittaa sinne pihaan.. No ei kuulema iso homma. Ajoluiskan sorat sivuun, styroksit sinne ja sorat takaisin. Selvä, selvä.. No nyt on tilanne se että mitataan paljonko sitä kivettyä aluetta sitten oikein halutaan. Näin ne muuttuu. Olis pitänyt vaan kuunnella sitä maansiirtourakoijaa ja laittaa varaus niille pihakiville alunperin!! :)

Ikkunoita ja tontin siivousta

Käytiin viikonloppuna siivoilemassa tontilla laudanpätkiä, tuulensuojalevyjä ja muuta roinaa kasaan, lähinnä ulkoa. Sisältä kun ei uskalla vielä, ei tiedä mitä Kastellin miehet vielä tarvitsee. Aurinko paistoi ja oli kesäkuinen reilu +13 astetta lämmintä.. Mutta siivoilu lämmitti! Lisäksi tarkistettiin kaikkien tavaroiden pressutukset ja tavaran kunto, pari päivää on satanut ja tuullut taas urakalla. Perjantaina tulivat illalla tontille kattotiilet ja niitäkin tuli tutkittua.

Oli kiva katsella miten (tänään hetkittäinen) aurinko paistaa mihinkin aikaan vuorokaudesta tontille ja tuli huomattua että oikein kivasti olin suunnitellut ikkunat taloon auringon mukaan. Kuumin paikka talosta on meidän makuuhuoneen ja kodinhoitohuoneen puoleinen pääty ja siellä on vain kaksi pikkuruista ikkunaa. Ajatus siis oli, ettei makuuhuone lämpiäisi päivän aikana ihan pätsiksi. Isompi ikkuna, samoin kuin olohuoneen ja keittiön ikkunat, ovat sitten itään päin, aamuaurinkoon. Puolenpäivän maissa aurinko paistaa jo niin, että näistä isoista ikkunoista ei paista suoraan sisälle, mutta terassi on ihanan lämmin. Ilta-aurinkoon päätyy sitten kaksi pienempää makuuhuonetta ja sauna.

Tältä näyttää tontilla (vai pitäisikö oppia sanomaan vihdoin että rakennustyömaalla :)). Alkaa näyttää jo ihan talolta! Maanantaiksi on tilattu, ja toivon mukaan myös saadaan nosturi, että saa tiilet katolle. Timpurit sanoivat että tiistaina tai keskiviikkona olisi Kastellin osuus jo tehty. Meidän oma timpuri kävi torstaina paikalla ja vaikutti tosi lupaavalta. Ajatukset kävivät hyvin yksiin juuri niin, että hän näyttää työvaiheen alkuun, tekee pätkän malliksi ja me jatketaan sitten loppuun. Toivottavasti käytäntökin menee yhtä hyvin.

Meidän makuuhuoneen nurkka ja kodinhoitohuoneen kuisti.

Kuistin pilarit on vielä ilmassa, metalliset kiinnikkeet on liian pitkät joten pitää rälläkällä pätkäistä ja sitten valaa paikalleen.

Naapurin tontille oleva seinä, tässä on kaksi pienempää makuuhuonetta, sauna ja suihku.

Tieltä päin katsottuna. Pääoven kuisti on vielä työn alla. Vaakaikkuna tulee keittiön kaappien välitilaan. Eipä tule paljon ikkunoita meillä tiellepäin.. Samalla kuvassa näkyy osa tontilla olevasta tavarasta. Vasemmalle, kuvan ulkopuolelle jää vielä useampi pino puutavaraa. Ja jättiläismäinen roskakasa jonka logistiikkaa pitää alkaa tosissaan pohtia ennenkö se vettyy niin että painon mukaan maksettava kaatopaikkatavara on järjettömän kallis viedä! Muoveilla se on suojattu sekin, mutta ei kovin tehokkaasti.

Lisäksi tänään käytiin valitsemassa takka! Miehellä on siis ollut toiveena Tulikivi, mutta koska minä ehdottomasti haluan kiiltävän kaakelipintaisen takan puhtaanapidon takia, on ollut aivan mahdoton yhdistää tätä asetelmaa. Nyt, kuin taivaalta tipahtaen, on tullut uusi malli Kalla -takasta! Ja sen saa kaakeloitunakin. Takka on nähtävissä Tulikiven sivuilla, siis täällä. Musta kaakeli olisi ajatuksissa, mutta kiillosta ei olla vielä sovittu. Koska keittiö on mattamusta, niin ehkä hieman himmeämpi kiilto sopisi paremmin. Takka on toivottavasti livenä nähtävissä asuntomessuilla, niin uusi malli se on ettei sitä vielä liikkeessä ollut ollenkaan.

Samassa paikallisessa, pienessä liikkeessä oli myös sisustustavaraa maaleista tapetteihin ja laattoihin. Tuli katseltua intopinkeenä jo laattojakin, ja aivan ehdottomia suosikkejakin löytyi. Olin etukäteen pelännyt että tässä joutuu avioliitto koetukselle mutta todella hyvän myyjän kanssa löydettiin hirmu määrä hyviä kompromisseja ja ehkä tästä vielä tulee SE uusi talo jossa asuu se perhe joka sen rakensikin :D

Aluskatetta ja seiniin täytettä

Kastellin timpurit on ääntä nopeampia. Aina kun tontilla on käynyt, on tapahtunut salamavauhtia jotain lisää. Tavaraa on vastaanotettu päivän aikana, siivoavat jälkiään, pressuja on laitettu ja paketteja suojattu. Itsekin on toki käyty siivoilemassa vähän ja pressutettu tullutta tavaraa. Ja ihmetelty ilmestynyttä taloa, että meidänkö tää on, oikeasti? :D

Aluskatetta on ilmestynyt toiselle lappeelle.

Aurinko siivilöityy hienosti aluskatteen läpi :)

Kattoa pukkaa..

Sateelta suojassa! Nyt on varjoa ja on kuivaa! Ihan talolta näyttää jo.

Näkymää meidän makuuhuoneelle päin talon läpi. 

Osa koolausrimoista on kuin ranskalaiset mäkkärin pussissa, elikkäs kieroja. Timpuri sanoi että pahimpia laittelee niihin kohtiin missä on pätkiä, mutta ei ihan kannata pitkinä laittaa. Naapuri sanoi (joka Kastellin myös rakensi), että ei kannata käyttää ollenkaan, kun levytyksessä se kostautuu. Uutta tilalle vaan. No, saa nähdä. Timpuri meinasi että tämä on kesällä tätä, puut kostuu ja elää kun ne paketista avaa ja levähtää, niin ei pysy suorina. 

Villaa ja tuulensuojalevyjä! Meidän makuuhuonetta on tämä. Voi että kun alkaa olla jo niin kodikasta!

 Olohuoneen seinä kesken. Ja tuota villaa ja muuta härspäkettä on kanssa paikat täynnä..

Ensi viikon tiistaina olisi sitten Kastellin puolesta asennus valmis näillä näkymin. Ihan uskomatonta. Kuudesta viikosta oli talomyyjän kanssa puhe, eli aika paljon on "ilmaa" noissa rakennusajoissa. Tälläkin timpuriparilla alkaa jo uusi työmaa kohta, eli kaikkiaan sitten olisivat tehneet taloa kaksi viikkoa ja kaksi päivää! Nyt alkaa vaan mietityttää että meidän omat hommathan alkaa kohta, siis ensi viikolla! Iiik! :D

Meidän oma timpuri tulee huomenna illalla käymään työmaalla ensikertaa. Hänen kanssaanhan oli alunperin puhe että pääsee aloittamaan heinäkuussa. Nythän tämä on sitten pari viikkoa etuajassa. No, tehdään me siihen asti mitä osataan. Vaikka ulkoverhousta, tai höyrynsulkuja. Työkalustoksillekin alkaa oleen pakko mennä. Lahjaksi saatu katkaisusaha odottaa malttamattomana varastossa käyttöönottoa!

Timpurit valitteli että vesiputkessa oleva hana on rikki. Se on millipeliä että on "kiinni" -asennossa, joten aina jos letku heilahtaa niin vettä tulee kuutio niskaan. Me tietty käytiin putkiliikkeessä ostamassa pätkä letkua, klemmarit ja suutin, mutta unohdettiin ruuvimeisseli kotiin.. Piti nolona jättää asennushomma kesken ja laittaa viesti että kiristävät klemmarin. Kyllä niitä on varmaan naurattanut.

Runko pystyssä!

Huii, päätä huimaa, niin paljon nyt lopulta tapahtuu kun alkaa tapahtua. Kuukausi sitten tontti oli aivan samassa jamassa kuin viime syksynä ja nyt siinä tönöttää talon runko! Tultiin siis töiden jälkeen käymään "pikaisesti" katsomassa ja tultiin juuri siinä vaiheessa kun nosturi nosti toiseksi viimeistä kattoristikkoa paikalleen!

Kattoristikko on aika erikoisen mallinen, ihmettelivät timpuritkin niitä. Kätevästi kävi ristikoiden laitto paikalleen! Mua huimasi jo katsella timpureita niin ylhällä. Seinää vasten on kumollaan pikkuiset kuistien ristikot :)

Makuuhuonee, tuntuu tosi isolta! 

Kodinhoitohuoneen ulko-oven kohdasta kuvattu läpi koko talon. Keittiön päätyseinän runko puuttuu vielä. Avaraa on :D 

Koko komeus seisoo siinä. Näyttää nin kodikkaalta, niin ihanalta, niin kodilta! Ei meinaa saada tarpeekseen kiertelystä paikanpäällä, miettii ja näkee mielessään kaikki tavarat paikallaan ja aamupalan pöydässä, unenpöpperöiset kissat takan päällä :)

Perustukset valmiit ja ensimmäinen seinä pystyssä!

Mentiin tontille sunnuntaina suurin jännityksin. Kaiken piti olla valmista maanantain pystytysporukkaa varten. Meille jäi vielä radon-huovan asennus ja sitä siis tultiin illalla tekemään.

Sunnuntaina näytti siis tältä! Täytettä oli tullut ja niin siistiä työtä taas että voi ihme. Kaikki roskat viety, piha siistitty, jäljet korjattu.. Ihan viimosen päälle. 

Radon-huopa lyötiin tartuntarautojen läpi. Kuultiin kahta versiota sen kiinnittämisestä kosaanipolttimella ja tultiin siihen konsensukseen että ei kiinnitetä. Ei olis kiinnittänyt Kastellin asennusporukkakaan.

Rappusten kohta ja styroksit ja patolevyt ylätasolla. Ja meidän laittama huopa! Myös äitini ja miesystävänsä olivat tulleet Lapista etelään lomailemaan ja näkivät raksan ekakertaa. Äitille näytin missä on mummun huone sitten kun tulee kylään. 

Maanantaina Kastellin poppoo aloitti työt. Koko päivän odotin töissä että soitetaanko raksalta jostain ongelmasta, mutta huojennukseksi mitään soittoa ei kuulunut. Töiden jälkeen ajeltiin katsomaan tontille tilannetta ja yllätys oli iloinen. Meillä oli eka seinä pystyssä!! Ikkuna tässä yläpuolella on "koirien huoneen" ikkuna, eli pienimmän makuuhuoneen ikkuna. 

Sanoivat, että oli runkopiirustuksesta unohtunut ikkunan kokojen muutos. Oli ollut pähkäilyä kun mitat ei täsmänneetkään ja joutuivat soveltamaan tukipuut ikkunoiden päälle ja sivuille. Onneksi oli hoksottimet kohdillaan.

Kuisti ja luiska. Kuistit on kyllä ihanan tilavat!

Alajuoksun kiinnikkeet.