Viemäreitä, putkia ja sepeliä. Ja lisää sepeliä.

Tällä viikolla tiistaina pidettiin runkokatselmus Kastellin työn valmistuttua. Se itse asiassa valmistui jo juhannukseksi, mutta ei saatu yhteistä aikaa keksittyä että olisi saanut katselmuksen tehtyä. Onneksi asennusporukalla (tai asennusparilla siis) on seuraava työmaa parin kilometrin päässä meiltä, joten sujuvasti molempien työpäivien päätteeksi tehtiin treffit raksalle. Katselmuksessa ei oikeastaan ollut mitään, nimi paperiin. Olin mestarilta jo varmistanut että kaikki on kunnossa enkä kyllä suoraansanottuna olisi itse osannut mitään kyseenalaistaakaan! Mun silmääni siellä oli kaikki miten pitikin, siis..

Juteltiin kaikenlaista rakentamisesta melkein tunti, ja Kastellista ja ylipäätään siitä meidän talosta. Vanhempi asentaja antoi kourakaupalla vinkkejä vaikeiden paikkojen tekemiseen jatkossa ja työmaan etenemiseen. Lopuksi vielä sanoi että jos tulee mitä vain kysyttävää niin saa soittaa hänelle ja seuraavat kolme viikkoa ovat tosiaan ihan vieressä, että tulevat vaikka käymään jos on jotain epäselvää tai tarvitsee neuvoja. Ihan uskomatonta porukkaa! Kyllä on jäänyt niin hyvä maku tästä Kastellin osiosta että en olisi arvannut. Sanoinkin että kun on kuullut kaikenlaisia kauhutarinoita niin on vaan niin todella tyytyväinen että saatiin niin hyvät asentajat. Hän nauroi että ei ole viittinyt pelotella turhaan asiakkaita, kyllä huono työn jälki puree sitten itseä omaan nilkkaan. Kuulema ovat tehneet Kastellilla jo yli 20v töitä, molemmat nämä meidän asentajat ja jo silloin siis ennenkö Kastelli oli nimeltään Kastelli. Ammattitaidon kyllä huomasi. Seuraavalla työmaalla oli kuulema tilaajana semmoinen mies jolle he rakentavat jo kolmatta Kastellia.

Alkuviikosta putkarit olivat käyneet kaivamassa viemärit ja kylmät vedet sisäpuolen täyttöihin. Meidän timpurin kanssa pohdittiin että sisäpuolen täyttöä on tullut liikaa noin 5cm valuun nähden ja lopputuloksena sepeliä pitää kaivaa 5cm kerros pois, tasoittaa uusiksi ja sitten täryllä mennä, ja sitten niitä styrokseja. Sitähän ajattelee helposti että no 5cm kerros, eihän se ole mitään!! Ennenkö alkaa kaivaa.. ja tasata.. ja kaivaa.. ja kaivaa.. ja tasata.. ja kaivaa..

Ihan oikeasti, aivan ka-ma-laa hommaa. Varmaan monta kymmentä kottikärryllistä sepeliä tuli kipattua tulevan terassin pohjille! Kaikki on pölyssä, mies niistikin sepeliä illalla. Ja tämä tietenkin oman työpäivän päätteeksi! Neljä tuntia möyrittiin, siihen toki kuului pizzatauko. Ensi yönä näen varmasti unta että sepeliä on otettu liikaa ja kannan sitä unissani takaisin sisälle.

 Siinä sitä on. Näyttää helpolta hommalta. Siitä vaan vähän päältä rapsit pari senttiä.

 Työntämällä koitettiin tehdä "kekoja" ja sitten niitä lapioitiin pihalle. Pölyä on aivan s**tanasti, kamerakaan ei osaa tarkentaa. Illalla saunan jälkeen mies niisti sepeliä.

Sepeliääää... Tätä näkyy ens yönä unissa.

Alatasolla (keittiö, oh ja iso makkari) on jo laitettu ekaa kerrosta styroksia. 

"Käytävän" vessa ja lavuaari, ja peräseinää vasten suihkut, vessa ja kodarin vesipisteet. Sinne tuleekin sitten toinen jakotukki, menee kuulema helpommalla niin.

Teknarin lattiakaivo, putki jossa lukee "RAATO", ja sähköä, vettä ja sensemmoista teknistä juttua. 

Hyvä raksavaimo haki perhepizzan (ja varmasti tarpeeseen/täyteen tulevan pizzapassin) ennenkö nälissään mies olisi alkanut rikkoa ikkunoita ja ajaa vaimoa hankeen. Hankikelithän tänä pirun kylmänä kesänä meinaan on ollut.

Koirat oli ekaa kertaa mukana raksalla, kun tietty siellä meni koko ilta. Käytiin lopuksi verryttelemässä selkää ja lihaksia tutustumalla lenkkimahdollisuuksiin ja hienot polut lähtivät siitä melkein tontin rajalta. Löytyi siis metsää! Pitää tuoda kunnon peti koirille, nyt niillä oli styroksi ja siinä muovi päällä. 

Koirakuvasta muuten näkyy, että timpurimme nosteli tukilaudat (koirien hihnat on niissä kiinni) hieman ylemmäs, jotta saadaan höyrynsulkua alaosastaan paikalleen valun alle. Tukilautojahan ei saa purkaa ennenkö katon (ja mielellään seinienkin) koolaukset on tehty, eikä niitä tehdä ennen lattiavalua, iv-putkien asennusta ja katon höyrynsulkua. Seinät tulee sitten oikeastaan viimeisenä.

Nyt nukkumaan. Onneksi huomenna on iltavuoro, sillä puoliyö kolkuttaa ja samoin joka lihas tässä sepelinlapioinnin runnomassa kehossa.



JÄLKIKIRJOITUS:

Kävin seuraavana aamuna ennen iltavuoroon menoa vielä viemässä tontille parit paperit ja paketin Finnfoamia. Katkerana, ällistyttävänä yllätyksenä löysin kodinhoitohuoneen kuistin vierestä tämän:

Reilu kuutio sepeliä!!! 

Timpuri oli siis vielä jatkanut urakkaa ja tuonut noin parikymmentä kottikärryllistä sepeliä ulos meidän urakkamme lisäksi. Minä en tiennyt olisinko itkenyt vai hävennyt vai mitä. Soitin timpurille että ei oo totta, noinko paljon sitä vielä jäi... Kyllä jäi. Oli kuulema ollut vielä ihan kuperalla lattia ylätasolla. Selittelin että oli vaikea paljaalla silmällä hahmottaa että mikä on tarpeeksi.. Kun ei ollut vaaituskonetta eikä vatupassia eikä mitään. "No työtä se vaan on", sanoi timpuri. Mä kuulin sen kyllä päässäni että "No 40€/h se vaan on".