Istuttiin siinä vaan hiljaa ja ihailtiin liekkejä. Meidän talossa. Meidän takassa. Vuoroin käytiin ulkona katsomassa savupiippua ja sieltä tulevaa tuprahdusta, teki mieli huutaa naapureillekin että "Hei meillä on takka! Että jos ihmettelette että meiltä tulee piipusta SAVUA niin me vaan tässä poltetaan puita meidän uudessa takassa!" mutta ehkä se olisi ollut vähän kummallista :D
Vaahtokarkkeja söin niin että tuli jo huono olo. Mutta kyllä ne on hyviä! Etenkin kun on tikkukin omasta pihasta, omalta tontilta. Ja saa ne käristää omassa takassa :)
Viikolla oli timpuri käynyt vetämässä ekan kerroksen vesieristettä suihkuun. Makea tuoksu täytti koko asunnon ja kylpyhuone loisti vaaleuttaan. Hyvää työtä oli timpuri kyllä tehnyt. Tätä menoa tuntuu että meillä on kylppäri valmis ennen mitään muuta huonetta, päinvastoin kuin varmaan suurimmalla osalla rakentajista! Soitin vastaavalle mestarille ja hän olikin käynyt perjantaina omin päin katsomassa menoa ja tarkastanut vesieristeen samalla. Kaikki kunnossa siis! Seuraavan kerran sitten tarkastusta kun on koko kylppäri vesieristetty. Tarkistin senkin, että tiiliseinän saunan puolelle (lasiseinän alaosa) riittää pelkkä kosteussulku. Kiukaan takana kuulema vesieriste ei kestäkään semmoisia lämpötiloja. Lisäksi on hyvä että seinässä on toinen puoli "auki". Jos jostain syystä sattuisi vesieriste pettämään ja seinä kastuisi, niin pääseepähän kuivumaan saunan puolelta.
Hanakulmatkin niin kauniisti kierretty.
Valoisa kylpyhuone!
Lauantaina nikkaroitiin loppuun meidän kesämökki. Ei vaan, siis puuvaja! Varmaan naapurit kummastelee että mikä ihmeen härveli pihassa pönöttää, mutta emännän suunnittelema laavumallinen puukatoshan se siinä! Uretaanista olin tehnyt huvinvuoksi kokeellisen kranssin kesällä, ja sen nostin vielä vajan koristeeksi. Ihmetelkääs sitä, korttelikyylät! :D Pressu vielä päälle niin avot, kyllä kelpaa.
Sunnuntaina minä sain kitattua teknisen tilan loppuun. Siitä ei todellakaan ole kuvia, niin oli huumori koetuksella niitten helkkarin paperinauhojen kanssa että meille todellakin tulee tasoitekaveri joka liippaa yli ruiskumömmöllä koko tönön. Tätä ei ihmisen psyyke kestä. Viiden neliön huone on jo tarpeeksi rankka aikaansaamaan itkupotkuraivarit ja äänekkään riidan. Tätä seurasi tunnin mykkäkoulu ja lopulta tilanteen ratkomiseen tarvittiin suklaata. Paljon. Onneksi mulla on mies joka ymmärtää hyvän päälle! (hyvä = vaimo, suklaa, tasoitemies)
Samalla kun allekirjoittanut peppuroi kittauksen ja hiomisen parissa, kunnostautui mies tarvikerintamalla. Ostamamme rasiapora, jolla kipsilevyseiniin piti porata sähkörasianreiät, ei suostunut menemään porakoneeseemme. Istukka oli kertakaikkiaan liian iso. Tädinmiehen repertuaarista lainattiin koko sarja erilaisia reikäsahoja, mutta juuri se 70mm puuttui. Mehän ostimme toki viikolla valmiiksi 70mm kokoisen, mutta se ei sopinut poraamme, eikä tämä reikäsaha sopinut Tädinmiehen istukoihin. Lopulta mies lähti 45km:n päähän lähimpään sunnuntaina aukiolevaan rautakauppaan, ja tuli takaisin 72mm eli sopivankokoisen reikäsahan ja meidän poraamme sopivan istukan kanssa. Pahaksi onneksi nämä eivät sopineet toisiinsa! Näin meillä oli siis kolme istukkaa ja kolme reikäsahaa. Kaksi istukkaa sopi meidän poraamme, mutta toiseen ei saanut kiinni sitä sopivankokoista reikäsahaa, eikä toiseen ollut oikean kokoista reikäsahaa. Sitten oli yksi epäsopiva istukka, mutta siihen olisi se oikeankokoinen reikäsaha mennyt. Tunti meni näitäkin räplätessä ja lopulta päätettiin tehdä reiät vähän liian isolla reikäsahalla. Mittailtiin ja kyllä se onneksi rasian peitelevyn alle jää ja seinässäkin pysyy.
Kuvassa mies lopulta levyttää seiniä. Kuvattu ihan vaan todisteeksi siitä, että kaiken sen säätämisen jälkeen me kyllä saatiin tehtyäkin jotain.
Illan sininen hetki uuden kodin pihassa. Voin jo kuvitella ulkovaloja ja lyhtyjä sinnetänne!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti