Blogi hiljenee

Asuttuamme lähes kaksi kuukautta uudessa talossa, heitti kohtalo uudenlaisen käänteen omakotiasujan auvoiseen arkeen. Blogisti lähtee nimittäin työkomennukselle Afrikkaan puoleksi vuodeksi! Mies ei luonnollisestikaan blogia päivitä, enkä minä osaa mitään taloon liittyvää kertoa päiväntasaajalta käsin, joten hiljaistahan tässä tulee.

Viime hetken paniikissa on sitten mm. viety kaatopaikalle kuormaa, purettu laatikoita paikalleen ja hoidettu puuttuvia paperiasioita (kuten nyt vaikka muuttotarkastuksen asiakirjat, kuukauden verran myöhässä..). Vielä puuttuu saunan paneelit ja ulko-ovista smyygejä, sekä ne pirun kynnykset jotka piti olla jo ennen muuttoa :D

Pihatyöt taitavat lykkääntyä myöskin. Pihakiveähän tuossa olisi vaikka muille jakaa, mutta kun ei ole ehtinyt luoda ajatustakaan siitä, että mihin ja minkälaista asetelmaa ja käytävää haluaisi. Miehelle sanoin, ettei tarvitse laittaa valmiiksi mitään. Minun puolestani saa levätä ja olla vaan. Jos polttopuita tekisi niin kiva. Minä palaan Suomeen loka-marraskuussa ja voidaan vielä sittenkin levitellä nurmimullat ja kylvää talvea vasten nurmikko, alkaa sitten keväällä kasvaa hyvin.

Yksi raksa-asia tässä välissä on tapahtunut, nimittäin kodinhoitohuoneen välitilan lasi. Sehän tuli IMATRALTA kolme viikkoa, Kiitolinjan kuski ei tietenkään soittanut ennen tuloaan ja lasikin oli naarmuilla. Kuski karautti paikalta ennenkö ehdin kissaa sanoa, eli siis kieltäytyä ottamaan vastaan rikkinäistä tavaraa. Kuljetus oli siis naarmuttanut maitolasiin 20cm skraidun.. ironisesti siihen kohtaan missä teipillä sanotaan että "HUOM, LASIA, SÄRKYVÄÄ!!".

Otti niin paljon päähän mutta ei auttanut. Minä olin onneksi paikalla sattumalta, sillä olisi ollut äärettömän vaikeaa vakuuttaa että naarmu on tullut kuljetuksesta, jos lasi olisi seissyt pihalla sateessa kuusi tuntia ennenkö pääsen kotiin. Lasifirma lupasi ilman muuta laittaa uuden lasin tulemaan heti. Heti tarkoitti tässä tapauksessa uutta kolmen viikon pätkää!! Edellisestä lasista soitin siis ja kyselin, että mikä maksaa. No se olikin juuri kas vain ja kappas sentään siinä ihan lastauslaiturilla juuri lähdössä huomiseen rahtiin! Samoten kysyin kolmen viikon jälkeen taas että missä hitossa se uusi lasi viipyy, no laituriltahan sekin löytyi, lähestulkoon juurikin lastattiin taas. Se on jumankauta kumma että kaidelasit tulivat Ruotsista reilussa viikossa ja nämä kestävät IMATRALTA vuosisadan! Myyjä kehtasi vielä sanoa, että joo ei varmaan ole karkaistua ne ruotsalaiset lasit (kyllä muuten ovat) kun tässä karkaistussa kestää ja että nämä meidän karkaistut (itseasiassa tavallinen sisustuslasi) kestävät kauemmin kun ovat karkaistuja (siis eivät ole).

Ja TAAS!!!! Kiitolinjan kuski tuli ilmoittamatta ja TAAS se oli lähdössä livakkaan ennenkö ehdin kissaa sanoa. Tarkistin lasin näkyvän pinnan nopsasti ja sanoin että hyvä, kelpaa. Kuski oli sama kuin viimeksikin. Käskin ottamaan vanhan lasin kyytiin ja viemään pois. "Joo ei me voida kun ei ole siitä noutosopimusta" Joo mutta sä olet sen ite rikkonut! Ota se! Vie roskiin! "Joo mutta kun ei mulla oo mitään mihin viedä se, että pitääkö tässä sitten lähteä kaatopaikalle sitä viemään?" Joo. Kyllä pitää. Ota lasi ja mene. Valita sinne lasifirmaan, ihan sama, vie nyt se lasi koska mä en tee mitään teidän vaurioittamalla naarmuisella lasilla. Mulla rupes jo hemo menemään, mies onneksi pysyi rauhallisena. 

Rupesi se miehenkin käyrä nousemaan kun avattiin lasi puukehikosta sovitusta varten ja huomattiin että lasista on nurkka rikki! Ei ole todellista!! En jaksanut kertakaikkiaan tehdä mitään. Sanoin että mä en hoida enää mitään, että antaa olla. Haen listaa rautakaupasta ja peitän sen yläreunan listalla, ihan sama. Mies hetken purnasi mutta rauhoittui. Ja nyt, mitä enemmän ajattelen asiaa, sen enempi harmittaa. Tekisi mieli pyytää rahat takaisin ja laittaa vaikka, no, ihan mitä vaan pahviroskaa ja jätettä ja hiekkaa välitilaan, aivan sama. No, tämä jää miehelle hoidettavaksi ja tehköön rekkulaa jos tahtoo. Minä olen ainakin tarpeeksi kaukana kun pitää soittaa lasifirmaan että laittakaa nyt sieltä lastauslaiturilta se epäkarkaistu lasinne taas eteenpäin. Enkä ole katsomassa sen Kiitolinjan kuskin naamaa kun hakee taas lasin jota ei halua ja tuo uuden soittamatta etukäteen.

Muuten elo uudessa kodissa on ihanaa! Kissat nauttivat takan lämmöstä ja minä nautin lisääntyvästä valosta.

Naapuruston lapset kävivät virpomassa ja olivat oikein kohteliaita, hyvätapaisia ja hienosti pukeutuneita! Vitsatkin oli tehty pieteetillä. 

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Blogisti siis toivottelee kaikille hyvää kevättä, kesää ja syksyä! Ja niille joilla raksa on alkamassa, toivotan pitkää pinnaa, isoa lompakkoa ja malttia.