lauantai 13. syyskuuta 2014

Ulkoverhousta, hitaasti mutta varmasti.

Miehen isä saapui viikonloppuna ulkoverhousavuksi ja olipa mielenkiintoista seurata isää ja poikaa työssä yhdessä! Minä toimin sahurina. Kamalan paljon on miehillä yhteneväisiä eleitä, ilmeitä ja sanontoja! Välillä piti oikein kääntää pää pois kun alkoi naurattaa! :)

Siellä ne kiikkuu. Oven ylitykset tuotti hieman päänvaivaa mutta muutoin meni kuin Strömsössä!

Uskomattoman hienoa työtä kaikki putkien kierrot ja hölppien ympärystät. Itsellä ei olisi hermo riittänyt, mutta appiukko on lehmänhermoinen ja tarkka värkkääjä. Poikansa on tarkka, mutta ne lehmänhermot on vissiin vielä jälkitoimituksessa :D

Valmista pintaa. Kyllä näyttää hienolta! Kuistin pääty vielä.

Ihan oikean talon näköä jo.

Itse päästiin ihan yhtenä iltana tällä viikolla värkkäämään ja päkisteltiin naapurinpuoleinen seinä alkuun. Sitten tuli nälkä ja kurvattiin pizzerian kautta kotio. Viikonloppuna jatketaan taas pitkää päivää.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti