torstai 9. huhtikuuta 2015

Blogi hiljenee

Asuttuamme lähes kaksi kuukautta uudessa talossa, heitti kohtalo uudenlaisen käänteen omakotiasujan auvoiseen arkeen. Blogisti lähtee nimittäin työkomennukselle Afrikkaan puoleksi vuodeksi! Mies ei luonnollisestikaan blogia päivitä, enkä minä osaa mitään taloon liittyvää kertoa päiväntasaajalta käsin, joten hiljaistahan tässä tulee.

Viime hetken paniikissa on sitten mm. viety kaatopaikalle kuormaa, purettu laatikoita paikalleen ja hoidettu puuttuvia paperiasioita (kuten nyt vaikka muuttotarkastuksen asiakirjat, kuukauden verran myöhässä..). Vielä puuttuu saunan paneelit ja ulko-ovista smyygejä, sekä ne pirun kynnykset jotka piti olla jo ennen muuttoa :D

Pihatyöt taitavat lykkääntyä myöskin. Pihakiveähän tuossa olisi vaikka muille jakaa, mutta kun ei ole ehtinyt luoda ajatustakaan siitä, että mihin ja minkälaista asetelmaa ja käytävää haluaisi. Miehelle sanoin, ettei tarvitse laittaa valmiiksi mitään. Minun puolestani saa levätä ja olla vaan. Jos polttopuita tekisi niin kiva. Minä palaan Suomeen loka-marraskuussa ja voidaan vielä sittenkin levitellä nurmimullat ja kylvää talvea vasten nurmikko, alkaa sitten keväällä kasvaa hyvin.

Yksi raksa-asia tässä välissä on tapahtunut, nimittäin kodinhoitohuoneen välitilan lasi. Sehän tuli IMATRALTA kolme viikkoa, Kiitolinjan kuski ei tietenkään soittanut ennen tuloaan ja lasikin oli naarmuilla. Kuski karautti paikalta ennenkö ehdin kissaa sanoa, eli siis kieltäytyä ottamaan vastaan rikkinäistä tavaraa. Kuljetus oli siis naarmuttanut maitolasiin 20cm skraidun.. ironisesti siihen kohtaan missä teipillä sanotaan että "HUOM, LASIA, SÄRKYVÄÄ!!".


Otti niin paljon päähän mutta ei auttanut. Minä olin onneksi paikalla sattumalta, sillä olisi ollut äärettömän vaikeaa vakuuttaa että naarmu on tullut kuljetuksesta, jos lasi olisi seissyt pihalla sateessa kuusi tuntia ennenkö pääsen kotiin. Lasifirma lupasi ilman muuta laittaa uuden lasin tulemaan heti. Heti tarkoitti tässä tapauksessa uutta kolmen viikon pätkää!! Edellisestä lasista soitin siis ja kyselin, että mikä maksaa. No se olikin juuri kas vain ja kappas sentään siinä ihan lastauslaiturilla juuri lähdössä huomiseen rahtiin! Samoten kysyin kolmen viikon jälkeen taas että missä hitossa se uusi lasi viipyy, no laituriltahan sekin löytyi, lähestulkoon juurikin lastattiin taas. Se on jumankauta kumma että kaidelasit tulivat Ruotsista reilussa viikossa ja nämä kestävät IMATRALTA vuosisadan! Myyjä kehtasi vielä sanoa, että joo ei varmaan ole karkaistua ne ruotsalaiset lasit (kyllä muuten ovat) kun tässä karkaistussa kestää ja että nämä meidän karkaistut (itseasiassa tavallinen sisustuslasi) kestävät kauemmin kun ovat karkaistuja (siis eivät ole).

Ja TAAS!!!! Kiitolinjan kuski tuli ilmoittamatta ja TAAS se oli lähdössä livakkaan ennenkö ehdin kissaa sanoa. Tarkistin lasin näkyvän pinnan nopsasti ja sanoin että hyvä, kelpaa. Kuski oli sama kuin viimeksikin. Käskin ottamaan vanhan lasin kyytiin ja viemään pois. "Joo ei me voida kun ei ole siitä noutosopimusta" Joo mutta sä olet sen ite rikkonut! Ota se! Vie roskiin! "Joo mutta kun ei mulla oo mitään mihin viedä se, että pitääkö tässä sitten lähteä kaatopaikalle sitä viemään?" Joo. Kyllä pitää. Ota lasi ja mene. Valita sinne lasifirmaan, ihan sama, vie nyt se lasi koska mä en tee mitään teidän vaurioittamalla naarmuisella lasilla. Mulla rupes jo hemo menemään, mies onneksi pysyi rauhallisena. 

Rupesi se miehenkin käyrä nousemaan kun avattiin lasi puukehikosta sovitusta varten ja huomattiin että lasista on nurkka rikki! Ei ole todellista!! En jaksanut kertakaikkiaan tehdä mitään. Sanoin että mä en hoida enää mitään, että antaa olla. Haen listaa rautakaupasta ja peitän sen yläreunan listalla, ihan sama. Mies hetken purnasi mutta rauhoittui. Ja nyt, mitä enemmän ajattelen asiaa, sen enempi harmittaa. Tekisi mieli pyytää rahat takaisin ja laittaa vaikka, no, ihan mitä vaan pahviroskaa ja jätettä ja hiekkaa välitilaan, aivan sama. No, tämä jää miehelle hoidettavaksi ja tehköön rekkulaa jos tahtoo. Minä olen ainakin tarpeeksi kaukana kun pitää soittaa lasifirmaan että laittakaa nyt sieltä lastauslaiturilta se epäkarkaistu lasinne taas eteenpäin. Enkä ole katsomassa sen Kiitolinjan kuskin naamaa kun hakee taas lasin jota ei halua ja tuo uuden soittamatta etukäteen.

Muuten elo uudessa kodissa on ihanaa! Kissat nauttivat takan lämmöstä ja minä nautin lisääntyvästä valosta.




Naapuruston lapset kävivät virpomassa ja olivat oikein kohteliaita, hyvätapaisia ja hienosti pukeutuneita! Vitsatkin oli tehty pieteetillä. 


Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Blogisti siis toivottelee kaikille hyvää kevättä, kesää ja syksyä! Ja niille joilla raksa on alkamassa, toivotan pitkää pinnaa, isoa lompakkoa ja malttia.


torstai 12. maaliskuuta 2015

Lepokuukausi

Tavarat saatiin lopulta kannettua sisälle ja siihen loppui hetkeksi tämä hulina. Niinkuin oltiin arvattukin, niin työkalut tippuivat käsistä juuri siihen missä seistiin, suunnilleen. Nyt ollaan opeteltu hissuksiin asumista talossa ja nautittu siitä, että illalla voi vaan olla. Koirien kanssa lenkillä yksinpäivä havahduttiin siihen, että mehän oikein jutellaan! Monta kuukautta on nimittäin kulunut niin, että lenkkeillessä ollaan hiljaa vaan ja mietiskellään. Tai sitten puhutaan raksasta. Nyt tuntui mahtavalta vaan kävellä ja jutustella normaaleja asioita niinkuin töitä, päivän ilmiöitä ja fiiliksiä.

Ensimmäiset kaksi viikkoa tämä lahjakas nukkuja ei nukkunut. Yleensä erinomaiset unenlahjat omaavana olin äärettömän yllättynyt siitä, miten huonosti uudessa kodissa nukutti. Putkien naksahdukset, kissan askeleet portaissa, rännien äänet.. Kaikki herättivät ja kaksi viikkoa heräsin noin viidesti yössä. Ehkä mukana oli sitä uupumusta siitäkin, että se tsemppi ja loppurutistus oli viimein ohi. Viimeisen viikon on tullut unta vedeltyä jo lähes normaaliin tapaan.

Koirien kanssa ja karttaohjelman avulla on tullut etsiskeltyä uusia lenkkimaastoja. Hiihtoladut on hienot ja samoin koirien kanssa kuljettavia reittejä on löytynyt. Työmatkaan kuluvan ajan on oppinut pikkuhiljaa arvioimaan, sekin vaihtelee vuorokaudenajan mukaan. Tiskikone on niin hiljainen, että pitää tarkistaa valoista, että meníkö se päälle! Induktiolieden nopeus ällistyttää ja takan lämpöön meinaa nukahtaa..

Kuvasatoa edustaa nyt erilainen kollaasi, nimittäin kuvia tästä arjen alusta mitä täällä nyt haparoidaan.

Veljenpoika kylässä. Ihanaa kun meillä on tilaa majoittaa sukulaisia ja ystäviä!

Pahvilaatikoita eteisessä ja kissa takan päällä. Raksaimuri on nyttemin vaihtunut oikeaan imuriin.

Kissat tuoleilla. Olohuonetta koristaa vielä kompura :D


Tätä vähän uumoiltiinkin.. Kaksiossa asuessa tuntui että eläimet on koko ajan jaloissa. Naurettiin joskus että sitten kun niillä on tilaa niin tajuaakohan ne käyttää sitä ollenkaan! Kuvassa minämakaan sohvalla ja viltti päällä, ja sen päällä koko meidän eläinlauma. Tilaa tosiaan olisi se 137 neliötä, mutta koko karvaperhe tunkee samaan neliöön, ja minun päälleni! :D
Läheisyys lämmittää, ja kaksi koiraa ja kolme kissaa etenkin. 

perjantai 20. helmikuuta 2015

Loppuhulinat ja muutto


Viimeiset kaksi viikkoa on ollut aivan hektistä aikaa. On nukuttu, syöty, käyty töissä ja pääosin oltu raksalla. Vähiten nukuttu ja eniten oltu raksalla. Muuttolupaa varten rakennustarkastajan kanssa ei saatu sovittua muuta aikaa kuin alkuviikko, vaikka olin ajatellut loppuviikkoa. Sitä varten siis puserrettiin ekstravauhtia, koska tässä vaiheessa ne neljä lisäpäivää olisivat tulleet tosiaan tarpeeseen. Kuvia loppukiristä siis!

Kodinhoitohuoneen kaapistot saivat ovet (ja myöhemmin vetimetkin).
Altaassa mahtuu pesemään vaikka pienen spanielin ;)

Helat kävin ostamassa ja pakersin ne paikalleen yövuoron jälkeen. Päädyin lopulta perus Abloyn heloihin, joista sain hyvän tarjouksen rautakaupasta. Kannatti, koska ne oli helppo asentaa ja hyvän näköisetkin!

Sauna sai kattoon villaa ja koko komeus suljettiin tinapaperiin. Jes! Nyt ne villahommat loppui ihan OIKEASTI for good!!

Kaidelasit saapuivat myös kreivin aikaan. Ensin päällekkäin pinottuna paketissa ne näyttivät vihreiltä, ja pettymys kouraisi. Onneksi nopeasti huomasimme, että lasi ei viherrä ollenkaan kun on yksinään. Lopputulos on todella tyylikäs ja ruvettiin miettimään, että entä jos käsijohteen jättäisikin pois? Varmuudelta lasit laitettiin 70cm korkeuteen, jotta lain määräämä minimi täyttyi. Yläjuoksun saa edelleen tolppien nokkaan jos niin haluaa.

Yksi iso asia oli hanojen ja muiden asennus loppuun! Oli uskomatonta käydä taas vessassa ja saada (lämmintä!!) siivousvettä hanasta! Myös suihkut laitettiin paikalleen ja hitsit kun näyttää ihan kylpykelpoiselta :)

Keittiön altaan taakse mietittiin listavaihtoehtoja ja jälleen keittiösuunnittelijalla välähti. Kävin siis ostamassa L-profiilin alumiinilistaa ja laitoin sen silikonilla paikalleen. Mahtava! Puulosta siihen ei olisi mahtunutkaan. 


Muuttolupa saatiin lopulta, vaikka aikataulusta johtuen kvv- ja iv-vastaavan ja vastaavan mestarin pöytäkirjat jäivätkin jälkitoimitukseen. Samoin sähkärin mittaukset jäivät uupumaan. Muuttoluvan jälkeen siivottiin keskiviikkona koko talo lattiasta kattoon, sillä torstaina käynnistettiin ilmanvaihto! Siivous kesti yhteen asti yöllä ja aivan uupuneina raahauduttiin kotiin reilun neljän tunnin yöunille. Olo oli surrealistinen, kaikkensa antanut, ja lopen uupunut. Mutta jotenkin tavallaan myös voitonriemuinen! 

Torstaina töihin ajaessa se iski tajuntaan, viimeinen työmatka vanhasta kodista! Iltapäivällä hain Lapista saapuneen äidin kaupungista, napattiin vuokrapaku, valkkaripullo ja patjat kyytiin ja mentiin yöksi KOTIIN. 














sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Tehoviikko

Nyt on vietetty tehoviikkoja raksalla. Sähkärit ovat touhunneet lähes joka päivä ja kohta onkin jo sähköt kunnossa. Alatasolla toimii jo kaikki lukuunottamatta aamiaiskaapin kylkeen tulevia katkaisimia, ylätasolla on laittamatta vielä joitain valaisimia ja antennijohtoja. Mies ja minä ollaan oltu viikollakin raksalla hyvin usein ja nyt viikonlopuna appiukko tuli taas kirittämään hommia. Viikolla tehtiin kaikkea pientä silppua, kuten pikkuvessan katon panelointi loppuun kikkapaloista.Viikonloppuna tuntuikin että harpottiin eteenpäin taas! Ensin pitää esitellä alkuviikosta tulleet portaat. Ne ovat nimittäin todella hienot!

Reisilankut on mäntyä ja askelmat tammea.


Raput on vahattu Osmo-colorilla ja päätettiin vetää samalla vaalealla myös kaiteen tolpat. 

Valo on tässä vähän eri kuin ylemmissä kuvissa, ja siis värisävykin, mutta tolpan juuresta huomaa miten keltainen liimapuu vaaleni Osmolla. 

Hienot portaat piti heti laittaa suojaan, ettei tule kolhuja tai likaa. Harmi sinänsä, niin kauniita rappuja olisi ihastellut livenä enemmänkin. No, ehtii sitä sitten asuessa. Nyt tuntuu niin hassulta, kun voi vaan kipitellä ylös-alas mistä tahtoo! 

Viikolla kasailin muutaman kodinhoitohuoneen kaapin kokeeksi. Ikean kaapit olivat aika simppelit pistää pakettiin, yllättävänkin helppoa. Kun pari ensimmäistä sai nippuun niin loput meni nopsaan. Laskin että viimeisissä meni maksimissaan 10min per kaappi, kun lasketaan mukaan paketin avaus ja levittely. 


Sunnuntaina sitten alettiin kodinhoitohuonetta laittamaan paikalleen! Tykytystä aiheutti, kun ei meinannut millään löytyä kalustetukia takaa. Tämä seinähän oli timpurin tekosia, kun seinä seisoo alemmalla tasolla ja väliseinään piti upottaa kaikenmaailman jakotukkeja ja vesiputkia. Soitin lopulta timpurille joka kertoi, ettei kalustetukia itse asiassa ole ollenkaan, "Kyllä ne siellä pysyy kun ruuvataan toisiinsa ja runkopuihin kiinni!" Oukkei.. Sekunnin pukkasi soijaa, kunnes hokasin että Ikean kiinnityssysteemi onkin kiskolla! Eli mitta käteen ja 60 jaolla sitten vaan kisko seinään pitkillä koolausruuveilla. Onneksi systeemi toimi!


Ylä- ja alakaappien yläreunaan tosiaan tuli metallikisko seinään ja sitten vaan kaapit nosteltiin pikalukituksella kiskoon kiinni. Täytyy sanoa, että oli todella näppärää. Kaappien rungothan on aika höttöä, mutta tuo kiinnityssysteemi kyllä tuntuu toimivalta. 

Alakaappien takalevyihin sorvattiin aukot jakotukille, vesipisteille ja pistorasioille. Myös allaskaapin viemärin reikää sai muokata. 



Lopulta saatiin rungot paikalleen! Aikaa meni viitisen tuntia koko urakkaan, sisältäen yläkaappien ja korkean komeron kasauksen, tason kiinnityksen ja altaan. Kaapinovet ja hyllyt jäivät tulevaisuuteen. 

Lauantaina olivat miehet urakoineet sitten vaatekaappien ja väliovien kanssa. Minähän tein mittavirheen Kirenan kaappien kanssa, ja unohdin tyystin asennusvaran kaappeja tilatessa. Eteisessä jäi rakoa 5mm seinän ja kaapin väliin, mutta makuuhuoneessa meni millipeliksi. Sen verran oli peräseinä ahtaampi kaapin etureunaa, että kaapisto jäi muutaman millin peräseinästä irti, mutta sitä ei kyllä huomaa. Helpotuksen huokaus, että mahtui ilman lyhentämistä!



Makuuhuoneen kaapisto on todella iso. Siis todella! Korkeutta on 270cm, eli reilusti yli normaalin huonekorkeuden. Halusin yhden peilioven pukeutumispeiliksi, mutten enempää ettei tule peilisali-tunnelmaa. Nyt 16m2 makuuhuone tuntuu aivan piskuiselta, kun iso kaapisto vie niin paljon tilaa. Hyvinhän siellä edelleen mahtuu, mutta silmä oli jo tottunut avaraan. 

Eteisessä peilit eivät mene aivan lattiaan asti, kokemuksta jätin alaosan pois. Koirat ohikulkeissaan nimittäin kuolaavat, ravistavat turkkejaan ja tökkivät neniään alareunaan ja peiliovessa näkyy aivan kaikki! Valkoinenkin on anteeksiantavampi. Senverran käytävässä on kuitenkin tilaa, että itsensä näkee ihan hyvin päästä varpaisiin sittenkin, kun seisoo lähellä peilejä. 


Väliovetkin ovat nyt sitten paikallaan suihkun ja saunan lasiovia lukuunottamatta. Meidän makuuhuoneen lasiovet ovat niin kauniit ja kivat. Nyt tosin miettii, että millä sen saa pimennettyä tarvittaessa.. Jos vaikka toinen katsoo televisiota olohuoneessa ja toinen haluaa nukkua. Tai yövuoron jälkeen nukkuessa, ikkunat saa kyllä pimeäksi mutta entäs ovet..? Joku verhosysteemi on kehiteltävä kyllä. 

Vastaava mestarikin kävi katsomassa työmaata. Muuttolupaan puuttuu enää putkimiehen hommat, ilmastointi, loput sähköt ja suihkun/saunan katosta tinapaperi. Mestarin pöytäkirja ja samoten sähkömiehen mittaukset tarvitaan myös. Kaidelasit tulevat viikon päästä ja ne tietenkin pitää olla ennen muuttolupaa. Me halutaan itse vielä tehdä ennen muuttoa lattialistat ja ovilistat. Kynnykset samoin, ettei vinyylikorkin reunat kerää kaikkea likaa ja koirankarvaa väleihinsä. Koriste- ja suojalistoja puuttuu sieltätäältä ja ulko-ovista lisäuretaanit ja smyygit. Putkimiehen pitäisikin tulla ensi viikolla ja sitten saataisiin vedet juoksemaan! Vessojen kalusteet on paikallaan ja altaissa viemärit ja hajulukot. Ihan tässä alkaa kohta muutto häämötellä :)

lauantai 31. tammikuuta 2015

Valmis keittiö ja vähän muutakin

Viikko on taas ollut toimintaa täynnä. Itse olen ollut yövuoroissa, joten olen sitten päivisin puuhannut ja unet ovat jääneet todella vähiin.. Laskin, että keskiviikkoaamusta perjantai-iltaan välillä nukuin reilut kahdeksan tuntia ja kolmessa eri pätkässä. Aivot olivat kyllä sitten jo aivan seis. Viikonloppuna kiskoinkin sitten kellon ympäri unta ja silti väsytti.

Mies sai kodinhoitohuoneen katon paneloitua! Pikkuvessa kodinhoitohuoneen yhteydessä jäi harmillisesti 1,5 paneelia vajaaksi! Muutama hukkapaneeli nimittäin tuli, kun lukuisia aukkoja kattoon sorvattiin.. Valaisimia tuli kodinhoitohuoneeseen kolme ja vessaan yksi. Lisäksi tuli ilmanvaihtoreikiä kolme. Siinä oli väkertämistä.. Eihän sille hukallekaan mitään voi, pehmeä mdf murtuu niin helposti ja iso osa näitä hukkia oli juurikin jostain kohtaa murtunutta paneelia. Pätkiä jäi kyllä yli, mutta niistä puuttuisi sitten päätypontti. Saa nyt katsoa että haetaanko paneelia lisää vai tehdäänkö yksi rivi ilman päätyponttia. 

Viikolla, juurikin yövuoron jälkeen, tulivat Eestin pojat kivitasojen kanssa! Vartin kestänyt asennus meni hyvin. Pojat laittoivat valmiiksi sorvatut kivitasot paikoilleen ja altaan myös, ja liukenivat paikalta. Minä olin varmaan melkoinen ilmestys, olin ehtinyt nukkua yövuoron jälkeen kaksi tuntia kun piti lähteä raksalle. Aivan pää jäässä ja aivot koomassa!

Perjantaina tuli keittiötehtaalta apuvoimia. Keittiöfirman omistaja yhden asentajan kanssa tulivat laittamaan keittiön loppuun! Mies oli vapaapäivällä ja oli kanssa asentamassa. Itse nukuin aamulla muutaman tunnin ja tulin puolenpäivän jälkeen paikalle palloilemaan. Keittiöstähän tuli aivan ihana! 


Keittiö on livenä aivan valtava! Hieman perspektiiviä antaa, että saarekkeen pituus on lähes kaksi metriä! Molemmille puolille jää siis yli metri tilaa kulkea. Tilava, valoisa, kaunis, moderni, linjakas.. Mä rakastan <3 (P.S Bongaa kuvasta keittiömyyjä :D )

Saareketta kiertää tyylikäs musta sormiuralista. 

Aamiaiskaapin ihana turkoosi tausta! Värinhän valitsin värikartasta. Kaapin sisällä kiertää ledinauha ja katkaisin on langaton. 

Musta kehystetty syvennys ikkunan ympärillä on hieno! M:n idea mustasta peräseinästä on todella huikea. Se toimii!! Yläkaapit aukeavat ylöspäin, tämähän oli alunperin yksi juttu josta liikkeelle lähdettiin. Kivitasoon upotettu allas on kanssa hieno ja sopii hyvin. 



Saarekkeessa on upotettu liesituuletin, Savon mallistosta. Se on tuo lieden takana oleva musta suiro. :) Se nousee sitten käynnistettäessä ylös ja toimii samana taustana. Kytkennän kanssa oli ongelmia, ensi viikon alussa Savon edustaja ottaa takaisinpäin yhteyttä ja katsotaan mitä tehdään. 

Keittiö on siis Kitzen -firmasta. Saatiin hieno ruukku/malja vielä lahjaksi ja leikkuulauta! 

Kun meillä on nyt sitten superduper hieno keittiö, niin kodinhoitohuoneiden kalusteet menee sitten vähän enemmän low budgetilla.. :D Eli Ikeasta! Kaksi lavakärryllistä roipetta aiheutti kassalla tykytystä, mutta saatiinpa kaikki kerralla mukaan. Minä olin vakuuttunut, että ne menevät meidän farmari-Saabiin, joten sinne ne survottiin. Piiiikkasen ehkä oli ahdasta, myönnettäköön, kun apparin penkki jouduttiin kallistamaan eteenpäin ja itse puserruin sinne kojelaudan ja selkänojan väliin.. Ei ollut ihan ehkä laillinen kuorma kuitenkaan. Mutta selvittiin. 


Ikea-reissun jälkeen mies nakutteli siis loput paneelit pikkuvessan kattoon (lukuunottamatta niitä 1,5 paneelia jotka siis jäivät uupumaan) ja minä aloin askarrella jo aiemmin hankkimani päävessan allaskaapiston kanssa! Täytyy sanoa, että tilava olohuone on kertakaikkiaan ihan luksusta kun pitää jotain levittää ja kasata. Sai kaiken auki ja siihen hollille hyvin! Päätä raapien sain kuin sainkin kalusteen kasattua ATOMEISTA ja lopputulos on huikea! Pakko oli kuvaa varten laittaa aiemmin ostamani vessan mattokin lattiaan :)

Allaskaappi on siis 120cm leveä, joten pitäisi ainakin mahtua roipetta! Kaapin toiseen sivuun jäi vielä tilaa jos haluaa sinne jotain hankkia joskus. Tai laittaa vaikka kissanvessan. 

Loppukiri kuumottaa! Ensi viikolla alkaa armoton kodinhoitohuoneen kaappien kasaus ja saunan ja suihkun katon panelointi. Saunahan jää kevääseen, mutta jos saisi sen suihkun käyttökuntoon niin saisi muuttaa! Kaikki hanat laitetaan kerralla, joten kun vielä saadaan pikkuvessan allaskaappi ja kodinhoitohuoneen alakaapit paikalleen niin putkari voi tulla ja sitten saadaan sisälle VETTÄ! Ja pääsee siivoamaan ihan kunnolla!


keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Valoa ja silikoneja


Päätettiin selättää yksi mörkö mikä meillä on ollut, nimittäin väliovet! Timpurihan asensi ulko-ovet, mutta väliovet päätettiin pakertaa paikalle ihan itse. Aloitettiin vähiten näkyvästä ovesta, eli vierashuoneen vaatehuoneen ovesta. Ennakko-odotus oli, että ovi menee vinoon jokaiseen mahdolliseen suuntaan ja palkaksi saadaan vain perheriita. Yllätys oli melkoinen, kun se meni paikalleen kerrasta oikein! Onniteltiin itseämme hyvin tehdystä hommasta! Nyt vaan helaostoksille, väliaikaisesti ovessa on kiinni ikkunan kahva.


Märkätilojen silikoniurakka on odottanut blogistin inspiraatiota. Laattanostojen yläreunoihin on laitettu akryylimassat, mutta silikonit tosiaan ovat uupuneet. Minä siis painelin eräs päivä aamusta raksalle ja rupesin hommiin. Olin menossa iltavuoroon ja kun pääsin raksalle, niin päätin ihan ensin laittaa takkaan tulet ja juoda aamuteet takkatulen lämmössä, pihan maisemia ihaillen!


Ensin piti rapsutella saumakököt nurkista, imuroida saumat, pyyhkiä saumapöly kuivalla, imuroida uudestaan ja sitten pestä märällä. Tämän jälkeen seurasi pieteetillä teippaus, ja lopulta se silikonin laitto oli ajallisesti noin viidesosa työstä! 



Kyllä se silikoni vaan viimeisteli tosiaan hyvin tilat! Kylpyhuoneen seiniin tuli vaalean sauman värinen silikoni ja lattiaan tumma. Kiillolla löytyi tosiaan samoilla värikoodeilla sekä saumat että silikonit. Aamupäiväksi aiottu homma kesti lopulta lisäksi vielä kaksi iltaa.

Tiistaina oli mahtava yllätys, kun työmaalle saavuttuamme tuli katkaisijasta valot päälle! Kun on koko ajan pelannut kaikkien jatkojohtojen ja työmaavalojen kanssa, niin kattovalot ovat suoranaista luksusta! Mies tuli seuraavana päivänä töiden jälkeen raksalle jossa minä jo puuhastelin, ja sanoi että valaistu talo näytti tieltä ajaessa niin kodikkaalta ja kivalta. Asutulta kodilta!


Muistan, kun hyvin alkuvaiheessa taloprojektia luin toista blogia, jossa hyvin samankaltainen pariskunta kuin me, rakensi saman talofirman talopakettia. Valmiusastekin oli lähes sama. Mieleen painui se teksti, jossa kattovalot oli kytketty toimimaan. Se jäi jotenkin mieleeni virstanpylväänä ja sitä se on nytkin. 


Minä kun väkersin silikonien kimpussa niin mies puuhasi kodinhoitohuoneen katon panelointia. Taas yksi paikka valmiimman näköinen! Minä lähdin yövuoroon ja mies jatkoi, ja tämän kuvan sain illalla puhelimeen :)



Äiti on seurannut puuhamaatamme etänä Lapista ja on odottanut pääsevänsä yökylään. Nyt on sitten dead-line asetettu, nimittäin 19.2 äiti posottelee junalla yökylään eikä aio yöpyä muuta kuin uudessa talossa. Eli nyt töpinäksi sitten! :D




sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Lattia valmiina

Appivahvistus saapui taas viikonlopuksi ja miehethän paiskivat olan takaa kuten yleensä! Minä toimin köksänä ja valmistelin aina seuraavaa kohtaa siivoten, jotta miehet saivat rauhassa keskittyä itse lattian tekemiseen. Välissä vetelin kodinhoitohuoneeseen ja vessaan akryylimassoja laattanoston ja seinän rajaan. Maalatakin kodinhoitohuone piti toiseen kertaan, mutta vaikka niitä teloja tuli ostettua satamiljoonaa niin nyt ne sitten kuitenkin olivat loppu.




Ylätason käytävä ja puolet olohuonetta valmistui perjantaina. Lauantaina valmistui loppu keittiö ja viimeinenkin makuuhuone saatiin alulle. Sunnuntaina aamupäivällä miehet laittelivat vielä makkarin loppuun, minä keskityin viemään koirat kahden tunnin lenkille kiitokseksi viikonlopun hyvästä käytöksestä ja hyvitykseksi raksalla vietetystä ajasta.


Keittiö valmis! Saarekkeen päädyn peitelevy samoin kuin aamiaiskaapin musta pääty (vasemmalla kuvan reunassa) suojattiin pahveilla homman ajaksi, ettei vaan vahingossa tölvitä mennessämme. Lattiassahan on korkki alimpana, eli ääntä vaimentavaa solumuovia ei tarvittu. Pelkkä höyrynsulkumuovi riitti alle. 


Mies imuroi onnellisena valmista lattiaa ja hehkutti, miten hienoa on imuroida täällä valmiita pintoja! Eiköhän siihenkin ehdi kyllästyä viimeistään toukokuussa.. :D


Takan reunan saivat kierrettyä todella hienosti! Lasilevy tuohon vielä tulee eteen. 

Keittiön lattiaa, vesieristehässäkän lipan alle ujutettuna. Hyvää yritettiin ja priimaa pukkas! 

Näkymää meidän makkarista olohuoneeseen ja keittiöön.

Olohuoneesta makuuhuoneeseen päin. Tuo vinyylikorkki on kyllä niin ihana kun se on äänetön ja matta! Se ei ole pätkääkään liukas, päinvastoin. 


 
Viime viikolla muuten ainoana -14 asteen pakkaspäivänä kävivät Vesivekin rännimiehet asentamassa rännit. Säähän lauhtui plussan puolelle heti sen jälkeen.. Mies luuli että meillä on jyrsijöitä ulkoverhoilun takana kun vesi oli ropissut syöksytorvia pitkin! :D Musta väri on kyllä hyvä, eikä näy kaikki likavalumat. Kourut on nyt alumiinia, joten kelpaa vaikka kuninkaille. Hinta oli Vesivekin tarjouksessa tuotu niin alas näissä alumiinikouruissa, että olivat saman hintaiset kuin paikallisen peltisepän tekemät teräskourut.




Onhan meillä nyt terassin lasiovikin sitten paikallaan! Kun kaikki isot tavarat niinkuin keittiön kaapit ja kodinkoneet on tuotu sisään, niin voitiin vaihtaa lasiovi paikalleen. Timpurin kanssa laitettiin yhdessä, ovi oli niin painava ettei sitä olisi saanut yksin mitenkään laitettua. Hyvin huomaa miten likaiset ikkunat meillä on, kun vertaa paketista avatun lasioven näkymää noihin ikkunoihin.. Metsäkin on vihreämpi ovesta katsottuna. Kröhöm. On siinä mikrokuituliinalle hommaa.