Sisustusmietintöjä

Ensi viikolla aletaan pakertamaan timpurin kanssa väliseiniä. Sitten konkretisoituu koko talon sisäpuoli! Tuntuu että hommat on menneet toisaalta hurjaa vauhtia, toisaalta taas tuntuu että on rakennettu jo pieni ikuisuus, niin kiinteä osa elämää rakentamisesta on tullut. Nyt kun siirrytään uusiin työvaiheisiin; ulkoverhoukseen ja sisäseiniin, niin tuntuu että intoa ja iloa on tas vaikka muille jakaa.

Ihan kauheasti intoa ja iloa ei tällä viikolla ole ollut, kun sunnuntaina alkanut flunssa kaatoi petiin. Tässä on sairastellessa ollut aikaa miettiä sisitusvalintojakin, nekin on kohta ajankohtaisia. Pikkuhiljaa sitä alkaa miettiä, että olisiko se kuitenkin mahdollista olla jouluna omassa kodissa..? Varovainen, hyvin hento toivo alkaa hiipiä, että josko sittenkin? Aikaa jouluun on kuitenkin 4kk, eikä täysin valmista tarvitse olla, mutta on vaikea ajatella että miten kauan mikäkin vaihe kestää. Pelkää että jos jouluun tähtää eikä onnistu, niin sitten pettyy. Taas välillä tuntuu siltä että miksi ei ehtisi? Tammi-helmikuutahan on pidetty itse semmoisena realistisena, mutta en tiedä. Se jää nähtäväksi ja on suoraan verrannollinen omaan tekemisen tahtiin!

Niin, niitä pintoja sitten. Keittiöhän meillä tulee Ykköskeittiöiltä, joka juuri on vaihtamassa omistajaa ja tulee toimimaan nimellä Kitzen. Ykköseittiöt on hyvän ystäväni vanhempien firma ja meille merkkaa hurjan paljon se, että he tekevät keittiöt Salossa, kotimaassa. Itse arvostan suomalaista työtä ja etenkin laatua. Edellisessä omistusasunnossamme oli Ykköskeittiön keittiö ja voi luoja että sitä on ollut ikävä monta vuotta. Nykyisessä paritalossa kuulee naapurinkin keittiön vetolaatikot ja tietää ottaako ne nyt nurkkakaapista lusikoita vai keskilaatikosta jauhoja, joten äänettömiä laatikoita, "paiskauksen estoa", stoppareita, valmiiksi kasattuja kaappirunkoja, vetimettömyttä.. Kaikkea tätä on ikävä. Ettei tarvitse hinkata Universal Stonella kaikenmaailman koristekiemuroita kaapinovista ja noita alati mustuvia, tahmaantuvia vetimiä. Vanhassa asunnossa Ykköskeittiön korkeakiiltoiset valkoiset ovet pysyivät jopa minun käsittämättömän laiskalla siivouksella mahtavan puhtaina. Tämä oli siis selvää jo ennenkö tontti oli ostettu, että mitä ikinä rakennetaankaan ja mihin ikinä se nousee, niin siellä on Ykköskeittiöiden keittiö.

Meidän keittiöstä tulee moderni, ja se on tyyliltään ja väreiltään tämmöinen.

Tässä näkyy myös aamiaiskaappi, joka meillä on erillisenä kalusteena. Tässä kuvassa se on nuo neljä ovea heti kodinkoneiden vieressä. Sen takaseinä tulee meillä turkoosiksi, haluan että tulen hyvälle tuulelle kun aamulla alan kahvinkeittoon! Meillä saareke on myös valkoinen, ja tuo vähän raikkautta muuten mustaan keittiöön. Välitilassahan meillä on ikkuna, joten mitään välitilan laattavalintoja ei tarvinnut tehdä. Se oli toinen keittiöhaaveeni alusta pitäen, samoin kuin se vetimettömyys ja ylöspäin aukeavat kuivauskaapin ovet jotka myöskin tulevat. Keittiöstä tulee ihan hurjan laadukas ja hieno, mutta toisaalta iso olokeittiö on kotimme sydän ja ansaitseekin olla ehdottomalla paraatipaikalla!

Laatta-asioita pohdittiin pitkään. Jotenkin muutaman vuoden vallalla ollut mustavalkoisuus laatoissa ei iskenyt, etenkin kun keittiöstä tulee niin korkeakontrastinen. Kylpyhuone on myös tilana pienempi, joten mietittiin että mikä siitä tekisi avaramman ja valoisamman. Päädyttiin tämmöiseen Concept/Greige lattialaattaan, samalla laatalla tule eteinen, kodinhoitohuone, suihkut, vessat ja saunan lattia. Iso laatta tulee eteiseen ja tilat jotka vaativat kaatoja, laitetaan pienemmällä laatalla. Laatta näyttää hieman industrial-tyyliseltä, se on karhea pinnasta ja epätasainen väriltään. Siinä ei näy taatusti kuratassujen jälki eikä koirankarvat. Isompi kuva pinnasta löytyy Värisilmän sivuilta. Kuvassa laatta on jonkun verran punertavampi kuin livenä. 

Seinälaatta tulee sitten olemaan kylppärissä hyvin vaalea.  Valkoinen, tosi hennosti raidoitettu peruslaatta ja siihen tulee kaveriksi tuollainen hohteleva hopeisen, metallin sävyinen tehostelaatta. Meillä tulee saunan ja suihkun väliin osa lasia, joten lopputuloksen pitäisi olla raikas ja puhdas. Kylmää viileää laattaa vasten tuo lattialaattakin näyttää paljon harmaammalta, eikä noin punaiselta kuin tuossa kuvassa. Melko ajatonkin sen pitäisi olla. Täältä näkee tarkemmin tuon efektilaatan kuvion. Moderni, mutta hillitty. Väri ei ole noin keltainen kuin kuvassa, vaan sävy on puhdas valkoinen niinkuin tässä viereisessä kuvassa.

Sitten tapetit.. Huh heijaa. Toistaiseksi on löytynyt pari kivaa tapettia. Yhdestä nyt olen varma, mutta senkin tapetin väri on sitten vielä päätännän alla. Sikäli jännä, että en oikeasti tykkää yhtään ornamenttitapeteista eikä tykkää mieskään, mutta tässä on jotain tosi mielenkiintoista. Kontrastia, eloa, vaikka mitä. Jotain semmoista mikä vetosi heti kun näin tapetin. Tässä on siis sama tapetti kolmella eri värillä. Olohuoneeseen ja jonkun makuuhuoneen seinään tapetti voisi käydä. Tai vaikka niin, että tapetti on sinisenä olohuoneessa ja saman seinän lasiovista näkyisi makuuhuoneen takaseinä, samalla tapetilla mutta valkoisena. Tai toisinpäin.

Yksi todella kaunis tapetti löytyi kanssa Orborne & Littleltä, tapetti Grove Garden. Sen bongasin kun olin työkaverin seurana tapettiostoksilla jo keväällä. Laitoin sen silloin mieleen, ajattelin sitä omaan makuuhuoneeseen mutta voi olla että vierashuonekin menisi. Tai vessa, tai muu semmoinen. Toimii myös punamustana, jonka mies valitsisi. Itse asiassa kuvissa katsottuna isolla pinnalla tuo turkoosi on aika pliisu lopulta ja mies sanoi hyvin, että jos kerran tapettia laitetaan niin saa kai se näkyä! :D

 

Muita tapetteja ei olekaan sitten mietitty ollenkaan. En tiedä tullaanko niihin kovin paljon aikaa käytämään, nämä pari tapettia jotenkin vaan nousivat todella esiin ja jäivät mieleen. Niitä olisi niiiin kiva jonnekin saada!

Lattiamateriaaleja ei paljon tarvinnut miettiä. Parketti on meidän koirataustalla ihan rahanhaaskausta, kuolleena syntynyt ajatus, heti poissa laskuista. Meillä on yksi vanhuskoira kerran liukastunut laminaatilla ja saanut lonkkavamman, jonka vuoksi se jouduttiin heti lopettamaan. Laminaatti, laadukaskin, on heti ollut alusta pitäen myös pois laskuista. Itseäni kiehtoi vinyylilattia myös sen helppohoitoisuuden takia, mutta mies vierasti vinyyliä ajatellen että "se kuuluu vain VVO:n vuokrakämppiin". No näinhän se ei ole, laadukkaat vinyylilattiat on tosi tyylikkäitä ja parkettien hinnoissa, mutta mies oli päättänyt niin se oli päättänyt. Minä taas olin päättänyt että laminaattia ei tule enää myöskään kopisevuuden ja sen huonon kosteudenkestävyydenkään vuoksi, piste. Oltiin VUOSI pattitilanteessa, kunnes ystävä vinkkasi että heillä on lattiana uudessa talossa vinyylikorkki. Se on tyylikäs, helppo asentaa pontillisena, ei liukas, ja suht. äänetön. Kauppaan siis ja aika lailla löytyi heti se lempiväri. Nyt on käyty katsomassa eri merkkisiä vinyylikorkkeja, eri kuoseja, sävyjä ja lämpöjä, mutta kyllä siihen ekaan valintaan palataan aina uudestaan. Wicanders antaa sille 15 vuoden takuun kotikäytössä.

Kuvassa vaikuttaa niin paljon valo, että on vaikea olla varma että miltä se livenä näyttää. Netistä ei siitä kuvaa löydy. Haluttiin puukuvio joka ei ole ihan kylmä harmaa, vaan hieman lämpöisempi sävy. Kuviota saa tosiaan olla, mutta maltilla, ettei tulee mitään laivankansi-efektiä. Tehosteet tulee meillä sitten tapeteilla ja tekstiileillä. Hintaahan tuolla on, mutta paikallisen maali/tapetti/lattia liikkeen kanssa puhuttiin että hinnoista päästään kyllä sopuun kun lopulta sitä lattiaa tulee meille niin paljon, että hinta tulee alas ja aletaan kolmosella neliöhinnoissa. Se on jo meidänkin budjetille sopivampi.

Huonekaluja ei paljon tarvitse miettiä. Sänky on vain muutaman vuoden vanha, samoin sohva. Ruokapöytä tarvitaan, mutta sellaista mieleistä ei meinaa löytyä mistään. Todella kiva ja silloin tarjouksessa edullinen 6h pöytä löytyi Kodin Ykkösestä, mutta silloin vuosi sitten ei olisi ollut paikkaa sille eikä sitä viitsi varastoonkaan ostaa tavaraa. Lisäksi pöytä tuntui lopulta tosi hempulalta. Muotokieli siinä puhuttelee minua, tykkään kovasti. Mietin, josko laittaisi jollekin puusepälle kuvan ja kyselisi että mitä semmonen maksaisi. 

Yhdet verhot ovat kanssa saaneet huomioni.. Nimittäin Vallilan Kujakatti-kangas. En tiedä onko liian levoton sitten vaikka olohuoneeseen, jos tuleekin tumma ja näyttävä tapetti. Mutta jonnekin ainakin se olisi kiva saada!

Tämmöisiä sairasteluajan pohdintoja. Nyt kun vielä tervehtyisi niin pääsisi tekemään!

Ulkoistettuja sisätöitä ja sisäistettyjä ulkotöitä

Ensimmäinen lomanjälkeinen työviikko lähti käyntiin äärettömän tahmeasti. Päivystykset venyivät iltakahdeksaan, nukkumaanmeno liian myöhään ja lopulta raksalla tuli viikolla käytyä vain kerran. Silloin pursottelin uretaanit ikkunoiden pieliin sisäpuolelle ja siivottiin vähän, kannettiin tavaraa sisään. Timpurilla on toisella työmaalla vähän löysempää, joten kysyi että haluttaisiinko että tekisi myös seinien levytystä. Kyllä halutaan! Meidänhän piti se tehdä itse, mutta ei tällä viikolla ole kertakaikkiaan kyennyt. Onhan se ostotyötä, mutta.. jotenkin se valmis pinta houkuttaa ja onhan se levytys ihan hirveetä miljoonien pistorasiareikiensä kanssa. Että antaa mennä vaan.

Kuvista joku on ehkä huomannut, että kylppärin muurattu seinän alku on hävinnyt.. Siinä kävi semmoinen "harmittakava isku", sanois vaarivainaa. Meillä oli tarkoitus että kylpyhuoneen vesieristeen ja laatoituksen tekisi joku ammattilainen, jotta saa sen ihan kirjoihin ja kansiin. Vastaavalla mestarilla ja meidän timpurilla oli molemmilla yhtenevä mielipide siitä, että muurauksen alku olisi voinut olla tehty eri tavalla kuin nyt. Mietittiin että korjataanko seinää itse, mutta kun timpuri kieltäytyi tekemästä kylppäriä loppuun, jouduttiin tulemaan siihen tulokseen että seinän alku puretaan ja timpuri tekee uuden kokonaan. Itse kahi-tiilet ei niin hirveästi maksa talon budjetissa ja tulee sitten semmoinen mikä kelpaa mestarille ja timpurille itselleen.

Äidinmies siihen uhrasi lomaansa muutaman päivän, ja siksi harmittikin ihan hirveästi. Katkeraa oli, ja harmillista, mutta elämä on tämmöistä. Onneksi seinä oli vasta alulla ja onneksi oli kyse tämmöisestä "helposti tehtävästä" asiasta, eikä vaikkapa talon rungosta!

Tämmöinen siitä kylpyhuoneesta sitten tuli. Yläosa on auki saunan puolelle, eli siihen tulee lasinen seinä. Paneelin ja lasin liitoskohta pitikin miettiä tarkkaan ja samoin "pilari" khh:n sisäänkäynnin luona. Kantavuuden vuoksi se tehtiin hieman erilailla kuin ensimmäisellä kerralla. Kuvasta ei näy, mutta harkkoseinää jatkuu myös lasin puolelle hieman, eli se on nyt ns. kolmeen suuntaan. 

 Jahkaamisen ja pohtimisen jälkeen päädyttiin vaakahyllyihin tähän tapaan. Tulee varmasti kivan näköinen, kun sekoittajat ovat pötkylän malliset ja ne tulee noihin väleihin. Toivottavasti suht samalle kohdallekin vielä :D

Kodinhoitohuoneen puolelta kuvattuna vielä. Erona tässä on tuohon alkuperäiseen vielä se, että harkkoseinää on jatkettu hieman vielä tuohon saunan puolelle, noin 20cm verran, jotta khh:n oven karmin pilari tulee varmasti tukevaksi. 

Seinien levytystä. Katon rajassa kulkee peltikulma, joka tukee kipsilevyn saumat.

Teknisen tilan nurkka. Timpuri sanoi että tämä pitäisi kohtsillään saada kuntoon tämä teknari, jotta saa lämmitystä päälle. Kohtahan on tosiaan semmoiseenkin tarvetta!

Valtavan hienon näköistä, suoraa sileetä pintaa! Lähes valmista kotia!

Viikonloppuna tehtiin siis hommia itse. Tarkoitus oli vaikka mitä, kuten levyttää sisäseinät loppuun ja tehdä ulkoverhousta herraties miten paljon, mutta ei aina jotenkin irtoo. Uuden työvaiheen aloittaminen ja funtsiminen vie ihan hirveästi aikaa.. Sitä luulee olevansa hirveänkin nopea ja yhtäkkiä kello on sata ja vasta alku tehtynä. 

Lauantaina Tädinmies tuli laittamaan kuistien pilarien valut. Tuet ja vanerit siinä on ollut jo hyvän aikaa, mutta ei ole muistanut hankkia betonia ja toisaalta, Tädinmieskin on ollut ulkomailla reissussa ja tehnyt omia hommiaan. 

Raksakoira Fiona valvoo työn laatua. Ja laatuahan syntyi tietenkin! 

Väsynyt ja kyllästynyt laadunvalvoja.. 

Myös miehen paras kaveri tuli Helsingistä taas talkoil.. siis mökkeilemään. :) Ulkoverhousta siis piti tehdä, mutta yksi pääty ja kuistit oli vielä koolaamatta. Samalla huomattiin että todella moni jo laitetuista koolauspuista oli kieroja. Ne pullistaisivat ulkoverhousta niin pahasti että ei mitenkään voinut antaa niiden olla. Paljon piti siis vaihtaa ja siihen kului aikaa. Alunperin ajateltiin että siihen koolaamiseen menisi muutama tunti ja loput sitten verhousta, mutta ei. Koko päivä niitten koolausten kanssa taas painittiin kunnes lopulta lähdettiin mökille saunaan ja syömään.

Sunnuntaina sitten tehtiin miehen kanssa kahdestaan ja aloitettiin ulkoverhousta. Rinneratkaisu oli tässä kohtaa varsinainen murheenkryyni.. Miten helkutissa sen verhouksen saa niin että se jako menee hyvin? Lopulta tehtiin "koekulma" eli siis rimaan pätkittiin verhouslautaa päällekäin niin että nähtiin miten jako menee ja mihin kohdalle tulee tuon 80cm tasoeron kulma. Aika hyvin se meni, kompromissiin piti tyytyä. Ei sekään kiva olisi että jossain keskellä menee joku puolikas laudanpätkä rimana. Sokkelin yläreuna jää sekä ylä- että alatasolta piiloon ja lauta tulee siis sokkelin yli alatasolla 3cm ja ylätasolla 5-6 cm. Onneksi on paksua, leveää verhouslautaa, niin ei tarvitse pelätä että se murtuu tyhjän päällä. 

Toinen mikä ahdisti, oli ikkunat. Meillähän on City Economy verhous, eli ikkunoiden pieliin tulee pelkät smyygit eikä listoja ollenkaan. Tämähän on tosi tyylikästä mutta täytyy sanoa että pistää astetta enemmän haastetta sahaukseen. Ikkunoiden ympäryksen pitää olla tietenki just eikä meleken!

Tämän verran saatiin tehtyä sunnuntaina 5,5 tunnin aikana! Lisäksi kannettiin sisälle lisää kipsilevyä väliseiniä varten, pidettiin ruokista ja kannettiin vielä kertopuuta väliseinärunkoja varten.

Kuvassa näkyy nyt myös lauantaiset kuistin katon koolaukset (hirvee työ) ja se 80cm tasoeron aiheuttama painajaismainen kulma. 

Ensi viikolla sitten katsotaan mitä ehtii ja saa aikaan. Tämä oli tämmöinen työviikko!

Levyä kattoon ja villaa seinään

Viimeinenkin lomaviikko on ohi. Nyt on sunnuntai, ilta alkaa taittua jo yöksi eikä aivot tajua että huomenna on työpäivä. Ajatukset pyörivät rakennustyömaalla, laskuissa, tulevissa hommissa, menneissä hommissa ja organisoinnissa. Päässä surraa, niinkuin tapaan sanoa. Ehkä on ihan hyvä että työt alkavat niin on pakko ajatella kahdeksan tuntia päivässä jotain muutakin. Blogisti on näet alkanut nähdä raksaunia, toistuvasti. Joskus yöllä (no, lähes joka yö tällä viikolla jos rehellisiä ollaan) herää miettimään turhia ja epäajankohtaisia asioita ja suunnittelee sellaisia mitkä voisi jättää päivänvalolle. Yöt pitäisi nukkua jotta päivällä jaksaa. Sen on kyllä huomannut että nyt ei ihan se nukkumapuoli ole pelittänyt.

Päivällä sensijaan on saatu valmista tehtyä! Timpuri aloitti katon levytyksen ja kyllä todella kannatti ulkoistaa. Kun nyt valmista kattoa katsoo, niin huomaa että niitä valaisimia ja rasioita on PAL-JON. Niin paljon että en tiedä olisko avioliitto kestänyt :D

Tästä lähtee. Makuuhuoneen nurkasta alkoi timpurin homma. Levyhissiä metsästettiin ihan kahden kunnan takaa, kun meidän "omassa" Ramirentissä se oli vuokrattuna, tietenkin. 

Matalaa osaa valmiina ja korkeammalle mennään. Levyhissi piti olla siis korkeinta mallia ja kääntyvällä kulmalla, kun on vinokatto. "Tavallisia" olisi ollut kaksikin tarjolla oman kunnan Ramirentilla, muttei tätä. Yllättävän halpa se oli, 15€/vrk. Meillä se oli koko viikon, maanantai-iltapäivällä haettiin ja perjantaina puoliltapäivin palautin.

Siinä se on! Valmis levytys katossa. On valoisaa ja yllätyksekseni huomasin että meillä kaikuu! 

Keittiön valoille reiät tehtynä. Kyllä niitä piisaa, mutta on ne ledit sitten huolettomat. Valittiin sellaiset, joissa valo siroaa leveälle, jotta ei tule spottimaista tunnelmaa. Vino sisäkatto olisi kuitenkin saanut spotit osoittamaan metrin vinoon..

Lauantai-aamuna saapuivat meidän pihakivet. Niitä tuotiin kolme kuormaa.. Mies kauhisteli että mitä mä olen mennyt tekemään! Naama valkoisena se pohti jo tulevia kesiä, jolloin nakuttelee 24/7 kivetystä.. ;)

Osa kivistä on käytettyjä, osa uusia. Lavat on seisseet puutarhaliikkeen pihassa jo jonkun aikaa ja lavojen kunto oli sen mukainen. Mitään väliaikaista säilytystä ei olisi kyllä enää nämä pakkaukset kestäneet. Siinä ovat kunnes pihalle levitetään. Aamen.

Uutta ja vanhaa, pikkunoppaa ja isompaa. Blogistilla alkoi tietysti villit visiot heti pyöriä päässä, näen jo kaikenlaisia kujia ja pöytäryhmänpaikkoja mielessäni.. 

Ja sitten sitä pirullista lasivillaa. Tänään sunnuntaina puserrettiin 50mm levyvilla vielä seiniin, ja seinien levytyksen voi sitten aloittaa. Jos villa pölysi välikatossa niin pölysi se sisälläkin. Yskittiin, niistettiin, pärskittiin. Muttei sentään hikoiltu! Kuvassa näkyy myös työkaverilta lainattu kunnollinen imuri, jolla imuroin lattian hiomisen jäljiltä pölyä. Suurimmat otin lastalla ja rikkalapiolla, ja imurilla loput. Mies aloitti villoitusta sillä välin. Villoituksen puolivälissä kävi hyvin selväksi, että pidän imurin lainassa vielä hetken, koska nyt se talo on sitten täynnä lasivillapölyä.. Murh. 

Keittiöön saatiin noin sadan konsultaatiopuhelun jälkeen (sori vaan M!!) viimein keittiökaappien tuet paikoilleen. 12mm vanerista sahattiin 15cm leveää soiroa, jonka alle nikkaroitiin 34mm paksut kapulat. Ne sitten ruuvattiin/naulattiin tuommoisiksi takatuiksi. Samalla tuli mittailtua ikkunaa suhteessa alakaappien ylätasoon ja hitsit, on kyllä millilleen! Ei ole varaa heittää puolta senttiäkään. 

Kaiku talosta alkoi hävitä pikkuhiljaa villan myötä. Lopulta oli taas ihan umpiohiljaista! 

Nyt alkaa orientoituminen työviikkoon. Saa nähdä miten tästä edetään, työpäivien jälkeen. No, onneksi ei ole kiire. Tehdään sitä vauhtia mitä tehdään.

Lattian hiontaa ja lainalaitteita

Loman viimeinen viikko alkoi. Kun mies aamulla suuntasi kohti työpaikkaa, suuntasin minä kohti Ramirentiä. Nyt on nimittäin käynyt niin, että lattian hionta on tehtävä mitä pikimmiten. Hiominen nopeuttaa kuivumista huomattavasti, joten sikäli se olisi kannattanut tehdä jo ajat sitten. On vaan ollut kaikkea koolaushommaa ja muuta, ei ole kertakaikkiaan muka ehtinyt.

No minäpä siis suuntasin aamupäivästä Ramirentille hiomakonetta hakemaan. Kyselin miten masiina toimii ja nuori miesmyyjä selitti, kunnes alkoi katsoa minua epäillen. "Niin siis kuka sen lattian oikein hioo?" No minä olin tietenkin itse meinannut hioa kerta olen vapaana. Ystäväpariskunnan mies sanoi minulle aikanaan että se ei ole voimalaji, vaan tekniikkalaji. Kaltaiseni kääpiökin siis kykenisi siihen, ja minullahan on vakaa usko omiin kykyihini. Myyjämies kuitenkin katsoi minua huolestuneena ja selitti, miten todella vaikeaa hiominen on. Hyrrä sinkoilee ja tanssittaa käyttäjäänsä helposti. Aloin miettiä, että kohta se ottaa koneen takaisin. "Mies sen lattian hioo", päätin vastata.

Raksalla raahasin 40kg painavaa konetta ja hiomakiveä autosta sisälle ja epätoivo alkoi vaivata. Onneksi parahultaisesti Tädinmies tuli piipahtamaan kauppareissulla ja totesi että "Ihmisiä ne on kaikki jotka näitä koneita käyttää!" joten rohkeasti härkää sarvista vaan. Ystäväpariskunnan mies oli antanut kultaiset neuvot harjoitella keskilattian tuntumassa ja onneksi tein niin. Muutaman vauhdikkaan kevätjuhlaliikkeen jälkeen alkoi kuitenkin tatsi löytyä. Ja jälkeä alkoi syntyä! Yllätyksekseni huomasin että hiominen muistutti paljolti entisen ponini ratsastamista kovalla tuulella. Kun se pingottuneesti tanssahteli edes hetken tasavauhtia, se näki tai "koki" jotain ja ponnahti paikaltaan, mutta jos itse reagoi tarpeeksi nopeasti, sen ponnahdus jäi vain vaimeaksi nykäisyksi ja aikeeksi. Varsinkin lattiakaivojen ympärillä kaadot tekivät menosta kovin "tuulisen" ja sai todella keskittyä. Muutoin kuitenkin hiominen oli yllättävän helppoa.

Harjoittelua keskilattialla

Tehtyä ja tekemätöntä pintaa.

Soitin hetken hiottuani timpurillemme, joka onneksemme (ja omaksi epäonnekseen) asuu vain kivenheiton päässä meidän raksaltamme. Tajusin nimittäin melko pian, etten tiedä lainkaan miltä valmiin pinnan tulisi näyttää. Hionko vielä lisää? Vai vähemmän? Onko tumma kohta sitä itteensä vai sitä "limua"? Vai onko se vaalea kuitenkin toivottava lopputulos? Timpurimme (ihan selvästi huokaisi ja) lupasi tulla kun lopettaa toiselta työmaalta. Yllätys oli minulla melkoinen, kun sain ihan kehuja, että tämäpäs näyttääkin oikein hyvältä!

Samalla sovittiin huomisen töistä. Timpurimme on ollut siis toisella työmaalla sillä aikaa kun me olemme pakertaneet koolauksia ja sähkäri roikanvetoa. Lopulta päästään levyttämään kattoa! Siis timpuri pääsee. Se on oletettavasti todella kypsää hommaa, jos oli koolaaminenkin ihan hanurista. Mietinkin tänään, että noin niinkuin avioliiton näkökulmasta rakentamisajan parasta parisuhdeterapiaa on kyllä ollut tuo meidän Timbermann. Tuntitaksakin on puolet vähemmän mitä terapeutilla ja timpuri saa aikaan käsittämättömän määrän konkreettista apua avioliitolle :D

Toisen paikkakunnan Ramirentilta mies haki levyhissin, semmoisen isomman mallisen (=kalliimman) johon saa kallistuksen. Pienempiin, jollaisia meidänkin lähivuokraamossa olisi ollut, ei kallistusta saa ja niissä olisi nosto loppunut 40cm kesken. Tätä täysin ennalta arvaamatonta ihanuutta se vino, korkea sisäkatto sitten teettää.

Kastelli muuten oli siirtänyt höyrynsuluista ja teipeistä rahat tililleni. Samoin pihaan on tuotu nippu uutta koolauspuuta. Nyt vaan nipun nähtyäni aloin miettiä että noinkohan sekään riittää.. Etenkin kun mies tänään viskoi jorpakkoon vähintään saman verran lisää kieroja.

Pikantti yksityiskohta tähän loppuun. Meille tulee keittiöön aivan ultimaattumi hieno, edistyksellinen, sisältä valaistu ja moderni Aamiaiskaappi. Se on siis keittiön kiintokaluste, jossa saa ovet koko pöytätason ja ylähyllyjen eteen! Sinne taakse piiloutuvat sheikkeri, paahdin ja vedenkeitin. Siellä suojassa saavat jäähtyä kissojen ulottumattomissa tuoreet pullat ja muut. Sähkärin suussa meidän hieno Aamiaiskaappimme oli kuitenkin saanut arkisemman nimen Murokaappi :)

Reklamaatiota ja työmaavessa

Loma on vierähtänyt ja mies aloitti työt. Itse lomailen vielä pari viikkoa ja luojan kiitos, yksin. Työtahti on ollut semmoinen että oksat pois.. Onneksi toinen on päivät töissä niin ei tule sekopäisenä huhkittua koko päivää, vaan minä ainakin saan aamulla nukkua pitkään ja tehdä vähän kotihommiakin. Totuus on, että kahta kotia ei näemmä ehdi hoitaa, asuinkoti nimittäin on jätetty hunningolle. Pyykkiä lojuu siellätäällä, koirien sisälle kuljettama hiekka lojuu lattioilla imuroimatta ja kissankarvat muodostavat siirtokuntia ruokapöydälle. No, nyt on tämä vaihe elämää ja se kestää mitä kestää. Sitten tehdään taas kun on aikaa ja ylimääräistä energiaa.

Toinen kummallinen juttu on muut ihmiset, jotka kyselevät että koska on tarkoitus muuttaa uuteen kotiin? Ilmeisesti meillä on työtahdissa sitten kuitenkin löysiä, kun ei olla vielä siinä pisteessä vaikka talopaketti tuli pre-cuttina tontille JO KOLME KUUKAUTTA sitten. Olen vastannut kyselyihin, että tarkoitus on muuttaa sitten kun talo on valmis. Tämä poikii naureskelua että hehheh, joojoo mutta KOSKA se on valmis? Tuntuu hassulta että ihmiset ei oikeasti ihan ymmärrä että en minä tiedä. Se on valmis sitten kun siinä ei ole enää tehtävää? Tähän saavat kyselijätkin tyytyä. Totuus kun on, että en minä tiedä. Talo on meidän ensimmäinen, en osaa yhtään arvioida että kuinka paljon aikaa menee mihinkin. Olisi hienoa osata visioida vedenpitävä aikataulu ja sitten mennä sen mukaan, mutta kun kahden muun alan ihmisen raksaaminen on aika ennalta-arvaamatonta touhua niin vaikea on tietää paljonko mikäkin työvaihe vie aikaa meiltä. Se on valmis sitten kun se on valmis.

Vakuutusyhtiöltä tuli nopeasti korvauspäätös, rahoja vielä odotellaan. Ollaan Pohjolan bonus-asiakkaita, joten omavastuutakaan ei mene. Tämä oli yllättävä posiitiivinen asia! Mehän vaihdoimme asuntolainan yhteydessä kaikki vakuutukset kanssa OP-konserniin ja tämä oli ensimmäinen korvaushakemus sinne. Nopeasti tuli kyllä ja kaikki meni hyvin, vaikka valittelivatkin että voi kestää kun myrskytuhoja ja vahinkoja tuli samanaikaisesti korvauspalveluun ympäri maata satoja.

Reklamaatiota on edessä myös Kastellille. Katon höyrynsulkuja tehdessä huomattiin että sekä muovi että teippi loppuvat kertakaikkiaan kesken. Kävin ostamassa lisää ja soitin Kastellille. Ystävällinen nainen asiakaspalvelusta käski skannata kuitit ostoista ja rahat vähennetään viimeisestä maksuerästä. Sain myös laskutuskoodin, jolla jatkossa vastaavassa tilanteessa voisi rautakauppa laskuttaa Kastellia suoraan. Samalla mainitsin koolauspuista, joista on todella harmillisen iso osa aivan vänkyrää. Tästä laitan nyt kuvia vielä sähköpostilla ja he reklamoivat omaa alihankkijaansa. Toivottavasti saadaan uutta tavaraa tilalle, koska pelkäänpä että kakkoskakkonenkin loppuu sitten kesken. Yksi pääty on vielä ulkoapäin koolaamatta ja alaslasku tekemättä.

Kieroa on, niinkuin huomaa. Tätä on varmaan 50kpl, tämmöistä käyttökelvotonta. Sitten lievempiä kiemuroita on vaan pakotettu paikalleen. Täysin suoraa tavaraa on varmaan 10% koko määrästä. Yhteen suuntaan kieroa vielä käyttäisi mutta esim. spiraalisti kierot on täysin polttopuuta.

Sähkörit ovat huhkineet raksalla nyt kolme päivää. Roikkaa on vedetty niin pirkuleesti! Katosta roikkuu johtoa kuin viidakosta liaaneja.

Komentokeskus, eli tekninen tila.

Blogisti itse sai viimein eilen villoitettua yläpohjan. Meillehän tulee siis 100mm levyvilla lasivillaa ja sen päälle 400mm puhallusvilla, Ekovillaa. Oli ihan taatusti aivan viimeinen lasivilla mitä asennan enää koskaan. Yläpohjassa lämpöä on varmasti lähemmäs 60 astetta, koska ulkona varjossakin oli 31.  Musta betonitiilikate oli varannut koko päivän itseensä lämpöä ja luovutti sitä todella tehokkaasti myös alaspäin. Siellä muovin ja katon välissä, kutisevia ja kirveleviä villoja asetellessa mietin että siinä on sarkastisuuden huippu saavutettu kun villapaalissa lukee että "Helppo asentaa!" ja peukutuskuva. Hah!!

Yksi iso mukavuustekijä loisti läsnäolollaan kun saavuin työmaalle eilen. Vessanpönttö!!

 Aito Arabian porsliini vaaleanpunaisella kannella, ja kytkettynä toimintaan! Tuntui kyllä kertakaikkisen hassulta kun vedin kokeeksi vessan. Uskomatonta luksusta. Pitä joku teltta/sermi kyhätä vielä ympärille niin ei tule avoimen paikan hermostusta ;)