Varkaita työmaalla!

Aamulla Äiti laittoi tekstiviestin kun oltiin matkalla raksalla, että "Talossa käyty" ja liitteenä kuva ovesta. Meidän raksalle, meidän taloon oli murtauduttu. Äiti ja miesystävänsä olivat paikalla ennen meitä ja totesivat tilanteen. Hetikohta kurvattiin perässä paikalle ja toden totta, terassin oven munalukko oli ehjä mutta lukon kiinnike oli väännetty auki. Aika retorinenhan tuommoinen lukko on, mutta silti, ihan on asiaksi otettu että mennään sisään.

Vahingot olivat onneksi lopulta vähäiset verrattuna siihen mitä olisi voinut olla. Uusi viime viikolla ostettu nauharuuvain ja muutama laatikko ruuveja oli viety. Samoin kuukauden vanha akkuiskuporakone ja kaksi akkua, sekä laturi. Lisäksi jotain tilpehööriä kuten puukko, vasara, akkukoneen kärkisarjoja ja semmoista kevyttä kannettavaa. Mitään ei oltu hajoitettu, eikä tehty ilkivaltaa. Menetetyn tavaran arvo nousi noin viiteensataan euroon, mutta henkinen puoli ja kaikki tavaran hankkimisen vaiva ja paperitöiden aiheuttama murhe on vaikea mitata.  Lisäksi vakuutuksen omavastuu 150€ menee täysin omaan piikkiin.

Aamupäivä kului lopulta poliisin kanssa asioidessa ja vakuutus- ym. asioita hoitaessa. Poliisi arveli että kyseessä on joku aivan satunnainen amatööriporukka, koska tavaraa oli viety niin vähän. Esimerkiksi isot ja kalliit tavarat kuten kompura, naulapyssyt, sirkkeli ja rälläkkä oli jäänyt. Kiire oli ollut ja kuumotus selvästi kova kun ei ole nähty vaivaa tavaran etsimisessä. On napattu vaan se mikä on nopeasti käsillä ja sitten äkkiä karkuun. Ammattilaiset tulevat pakettiautolla pihaan ja useampi kaveri kantoporukalla tyhjentää koko kämpän 30 minuutissa. Tämä ei tosiaan siltä vaikuttanut.

Semmoinen kävi ilmi, että työkoneiden ja muiden sarjanumerot kannattaa ottaa itselle ylös ja myös merkitä kaikki tavarat. Jos kamat jostain löytyvätkin niin ilman selkeää osoitusta omistajuudesta, ne jäävät saamatta. Mistä voin sanoa että tämä nauharuuvain on just meidän? En mistään. Poliisin mukaan paljon rikolliskoplien kiinnioton yhteydessä takavarikoitua tavaraa jää palauttamatta omistajilleen, kun ei voida todistaa että ne eivät ole rikollisten omia. Vaikka varmuudella voisi sanoa että ei taatusti ole ostettu kymmentä mankkaa, kuutta taulutelkkaria ja yhden ammattilaisen verran työkoneita, kaikkia sossun rahalla. Meillä ei siis ole mitään dokumenttia joka yksilöisi työkalut. Loput kamat merkattiin samantien ja sarjanumerot kirjoitettiin muistiin.

Mies tihkui pyhää vihaa ja allekirjoittaneenkin tunnelma oli kurja. Rakennustyömaa, tuleva koti, oli menettänyt yksityisyytensä. Mitä sinne uskaltaa enää jättää? Tullaanko sinne uusiksi? Miten voidaan estää uusi murto? Viedäänkö ensi kerralla enemmän ja tehdäänkö tuhoja? Poliisi sanoi, ettei ylilukitseminen kannata. Varkaat tulevat vaikka ikkunan läpi jos niikseen on. Mitä enemmän lukkoja ja laudoitettuja ovia, sen isommat tuhot itse murtautumisesta tulee.

Yksi asia on kuitenkin varma. Riistakamerat on jo tilattu.

Kesäloma

Noniin, puolitoista viikkoa on kulunut blogihiljaisuutta. Raksapariskunta on nimittäin lomalla, joten on mökkeilty, maattu varjossa riippukeinussa järvenrannalla ja luettu kolme dekkaria ja kaksi muuten hyvää kirjaa.

NO EI TODELLAKAAN. Hellettä on kyllä riittänyt, sillä raksaajia on hellitty koko loman ajan +32 asteella varjon puolella. Vissyä on mennyt niin ettei laskuissa pysy, aurinkorasvaa ei lainkaan. Kesäsääret ovat rusketuksen sijaan keränneet pintaansa ruhjeita, mustelmia, naarmuja ja lasivillaa. Lihaksia ja niveliä särkee. Raksalla on oltu joka päivä 10-14 tuntia päivässä. Seuraa maratonpäivitys:

"No pain, no gain", eikös se niin mene? Katsokaa ja ihailkaa kärsimystemme tuloksia! :)

Kätevä Emäntä sahurina. Tässä tehdään alatason koolauksia.

Kätevä isäntä ergonomisessa työasennossa. 

Näin se meidän makuuhuoneen nurkka alkaa hahmottua! Aika näpräämistä noi ikkunoiden koolaukset, jessus maaria. Kapulaa, kepulaa, kippulaa menee.  

Alataso koolattu! Jessss!! Tämä voittajafiilis saavutettiin ensimmäisen lomaviikon keskivaiheilla, ilman avioerohakemusta! 

Myös LVI-asennus kävi tekemässä omia asennuksiaan ylätasolla. 

Raksakeittiön taloudenpito tyystin retuperällä. Samoin koko työmaa alkaa oleen kuin Augiaan tallit. Äitiiii...?

Äiti kuuli hiljaisen äänettömän hätäkutsun ja varovasti tiedusteli, josko työmaata pitäisi vähän sortteerata. Koska alataso oli saatu valmiiksi ja ylätaso pitäisi ottaa työn alle niin päätettiin muuttaa raksakeittiö meidän tulevaan makuuhuoneeseen. Samalla Äitin sormet syyhysivät päästä siivoamaan. Hyvä idea! Oikeasti, työmaan siivous on asia joka unohtuu. Tehdään hiki päässä hommia ja yhtäkkiä huomataan että kaikki alkaa hautautua roskaan, naulanpätkiin, käärepapereihin, höyrynsulkuretaleisiin, pakkausmateriaaleihin, laudanpätkiin ja villariekaleisiin. Johtoihin kompastelee, työkalut ovat hukassa, joka tellingin päällä on jotain roinaa niin että kaiken saa aloittaa siirtämällä tavarat seuraavaan huonoon paikkaan jossa ne ovat taas tiellä. Silloin on hyvä kun työmaalle tulee yksi Äiti, joka ihan ottaa asiakseen tehdä jotain. Sortteeraa metallijätteet, laudanpätkät saunapuiksi mökille ja haluaa viedä Malminkartanonhuippua muistuttavan rakennusjätekuorman kaatopaikalle. 

Lopputuloshan oli kolmen hengen (no ei me kehdattu vaan kattella) panostuksen jälkeen huikea!!

Ylätaso niin nättinä, että!

Oli niin kodikas ja siisti tunnelma, että piti käydä poimimassa ihan kukkia pöytään! Kyllä hymyilytti :)

Loppuviikosta yhden vapaapäivänsä uhrasi miehen kurssikaveri, joka oli myös tonttia raivaamassa viime syksynä. Puuhommilla jatkettiin nytkin. Ylätason kattoa alettiin nimittäin koolata. Ensin laitettiin koolaukset 120cm välein, että kipsilevyjen saumat kohdistuvat varmasti oikein. Loput välit täytettiin sitten noin 30cm välein, jolloin koolaus ja levyt toimivat jäykistävänä rakenteena.

 Allaolevassa kuvassa näkyy myös raksaparin kahestaan tekemä työn jälki, nimittäinkin suihkun ja saunan koolaus ja villoitus. Se tehtiin päivänä, jonka olisi voinut jättää elämättä. Tulee nimittäin niitä päiviä kun tuntuu että taloa ei rakenneta, vaan puretaan. Sellainen oli saunan ja suihkun koolaus- ja villoituspäivä. Yhden kohdan teki ja kaksi purki. Joka ikinen työvaihe laitettiin päin peetä ja sitten purettiin. Koolaus piti tehdä eri jaolla kuin muualle taloon, jotta saa rimojen päät kätevästi kuvassa näkyvään pystykoolausrimaan ammuttua molemmilta puolilta. Ei tehty. Höyrynsulun liitos lappeen puolella piti koolata eri tavalla. Ei tehty. Rimat sahattiin väärän mittaisiksi, liian pitkiksi ja liian lyhyiksi vuorotellen, koska kävellessä sirkkelille unohti jo mitan jonka otti 30sek sitten. Piti vaan kertakaikkiaan tunnustaa että nyt ollaan niin väsyneitä ettei onnistu. Tehtiin ihan minimi ja lähdettiin kotio. 

Seuraavana päivinä uusin voimin! Seinän höyrynsulku laskeutui ylätasolla paikalleen kuin itsestään! Onniteltiin toisiamme kilvan, koska niin mahtavasti se sujui. Ihan kun oltais ennenkin tehty ;)

Timpuri tuli avuksemme kattohässäkän kanssa. Se näytti kuvissa niin mystiseltä että ei ottanut mitään tolkkua. Joku tuulensuojalevylippa piti siis värkätä yläpohjaan ristikon korkeimmalle kohdalle, jotta puhallusvilla ei painu ja jätä sisäkaton korkeinta kohtaa ilman eristystä. Tässä tämä mystinen lipparakenne, joka tietenkin näytti naurettavan simppeliltä valmiina. "No olisinhan mä nyt ton osannut.." :D Timpurilta meni tuohon muutama tunti. Että näin.. Meillä olis mennyt kyllä varmasti kaks päivää.

Sitten alkoi emännällä se työvaihe, jota korkeanpaikankammoinen manaatti oli pelännyt. Nimittäin katon villoitus! Varusteet kohdalleen ja taistoon!

Täytyy sanoa että ei tullut todellakaan paljon mietittyä korkeuksia. Kuumassa, kosteassa, hikisessä yläpohjassa oli niin kettumainen työskennellä räkää täynnä oleva hengityssuojain naamalla, hiki tippuen, kumarassa ja kontaten, että työskentelykorkeus oli tyystin toissijainen asia! Villasta kutiseva paita liimaantui ihoon ja joka paikka kutisi, kihisi ja tippui hikeä. Ei kiinnostanut pätkääkään vaikka olisin pudonnut katolta Kiinaan asti. Kunhan vaan saisin ne lasivillat paikalleen ennen dehydraatioon kuolemista, jäsenten kangistumista, tukehtumista tai kenties kutinaan kuolemista. Ylätasoa villoitettiin klo 23.30 asti ja lopulta oli pakko luovuttaa kun tuli yhtäkkiä pimeä. Siis pimeä! Kesällä! Käsittämätöntä. Alla olevassa kuvassa mies villoittaa "lippahässäkkää" tellingeillä. 200mm villaa ja vielä 100mm päälle. Semmosta. Onneksi tuli auttamaan, mulla olis järki lähtenyt tossa. Kuva otettu salamalla, ehkä siitä hahmottaa että pimeetä on.

Seuraavana päivänä (elikkäs tänään, kirjoituspäivänä siis) laitoin alatasollekin vinokatolle villat. Hengenpelastukseksi koitui ukkosmyrsky, joka urakan loppupuolella tuli ja viilensi ilman lähemmäksi kahta- kuin kolmeakymmentä astetta. Mahtavaa! Ukkonen jyrisi, salamat välkkyi ja minä villoitin. Nyt se on koko katto teknisen tilan nurkkaa vaille valmis! Timpurikin kävi nimittäin aamupäivästä kun hänellä oli aikaa ja pyynnöstä teki katon höyrynsulun ja koolauksen teknaria vaille valmiiksi. LVI-asentajat tulivat sitten iltapäivällä tekemään sen kohdan loppuun. Puhuin meille samalla ilmaisen raksa-aikaisen vessanpöntön, tuovat sen mukanaan ja asentavat seuraavan kerran kun käyvät. Loppuu se metsässä juokseminen. Huomenna katon saa siis sulkea for good. Enkä minä mene sinne enää KOSKAAN!!! (Ennenkö menen seuraavan kerran.)

Sillävälin kun minä villoitin, Äidinmies alkoi muurata pesuhuonetta. Ensimmäinen oikea huone alkaa muodostua! Hienoa, hienoa! Nurkassa näkyvä hahmo on meidän Äiti, jota voisi valkoisesta selästä ja raksamamman huolehtivasta asenteesta päätellen luulla ihan oikeaksi muumi-mammaksi :)

Lisävoimaa Helsingistä, telineitä Vantaalta ja ulko-ovia rakennustorilta.

Tähän asti on kiskottu peräkärryssä kompurat, sahat, naulaimet ja muut vermeet raksalle ja kotio joka kerta. Aikaa menee aivan rutosti sekä työn aloituksessa että lopetuksessa, kun kuitenkin kamat pitää saattaa käytövalmiiksi ja lopussa kasata pois joka nippeli varkauksien varalta. Tunnin verran työaikaa kuluu pelkästään tähän. Nyt kun lattia saatiin valettua, niin Kätevä Emäntä lähti iltavuoroa ennen shoppailureissulle rakennustorille. Ja teki kaupat! Kaksi ovea karmeineen satasella. Toinen on vähän käpysempi styroksivahvisteinen työmaaovi, toinen aito 70-luvun ulko-ovi, toimivalla ovikellolla! Voi mikä onni kun sai jättää kärryn kotiin ja ottaa vaan avaimet mukaan!

Tädinmies oli myöskin viikolla nikkaroinut, ja tuloksena aivan supreme-hienot rappuset! Nämä on niin tukevat että pääsee läpi vaikka muuttotarkastuksesta ;). Nämä tuovat raksaamiseen lisää turvallisuutta ja mukavuutta, kun enenevässä määrin pitää kuskata kamaa ylös-alas-ylös-alas. Korkeus on optimaalinen ja näitä voi käyttää myös telineinä ja jatkossa vaikkapa yrttihyllykkönä seinustalla.

Myös varsinaisella telineosastolla tapahtui viikolla. Mies soitteli kavereita läpi ja Vantaalta löytyi ilmaiseksi lainaan saatavat Asscon tukevat alumiinitelineet. Näistä ei lopu kesken ei leveys eikä korkeus. Kun koko talo vedettiin täyteen tellinkiä päästä päähän, niin käyttämättäkin jäi vielä yksi telineosa! Sisällä nämä ei niin kätevät ole kun ovat inansa liika korkeat jatkuvaan käyttöön, mutta oi että tulee ulkolaudoitus menemään sutjakasti! Uskomattominta on että telineiden omistaja ei huolinut lainasta mitään korvausta. Toki mies autteli heidän raksallaan talkoolaisena viime kesänä, mutta silti. 

Tukevaa on. Yllättävää oli huomata, että itselläni on tullut iän mukana sellainen korkeanpaikankammo, että entinen marakatti muistutti lähinnä manaattia kun puuskutin tellingeillä naama valkoisena. Nytkin näiden kuvien katsominen huimaa. Säälittävää.

Helsingistä saatiin viikonlopuksi lisävahvistus miehen parhaasta kaverista ja voi jessus että yksi käsi- ja silmäpari teki hyvää! Ja tietty lisävahvistuksen +20cm pituutta kumpaankaan meihin, mieheen ja minuun verrattuna. Mies ja Lisävahvistus viettivät laatuaikaa tietenkin miehisissä raksahommissa ja niin saatiin höyrynsulut koko alaosalle tehtyä ja katon koolauksia pitkälle harjaa kohti. Minä hövelisti lupauduin konttaamalla asentamaan villat yläpohjaan kunhan katto on koolattu, mutta höyrynsulustahan näkee läpi koko pitkän matkan lattiaan.. Että mitenköhän tämä manaatti siellä "villoissa kierii" niinkuin mies asian ilmaisi.

Höyrynsulkua tehtiin ja teipattiin. Hups, hups, oho, reikä, reikä.. :D Onneksi tuo teippi on todella tarttuvaa. En käsitä miksei kukaan ole keksinyt käyttää tuota kaiken tässä maailmassa esiintyvän kiinteän materian korjaamiseen. Jesari ja paalinnarut on "so last season".

Lauantaina hajosi (se uusi ja mahtava) kompura. Se kellahti kyljelleen jossain hässäkässä ja metallisen paineilmaputken kulmaliitin murtui. Helmiliitoksen takia kulmaliittimen vaihto ei ollutkaan ihan helppo homma. Onneksi Tädinmies kurvasi ritarina paikalle Valkoisella Ratsullaan (eli valkoisella mersullaan) ja nouti kaatuneen sotilaan rintamalta. Koekorjauksen jälkeen todettiin, että liitin vaatii parempaa huomiota ja saatiin Tädinmiehen kompura lainaan. Sillä välin hän vei meidän kompuran Pärnäsen Korjaamolle eli kolmen veljeksen koalitiolle. Tädinmiehellä nimittäin on kaksi tismalleen samannäköistä veljeä. Siinä missä Tädinmies on velho puutöissä, hänen veljensä ovat velhoja kuka missäkin. Toinen korjaa kaiken missä menee sähkö, autoista kodinkoneisiin. Kolmas veljeksistä taas taitaa metallin ja muurauksen. Tätä koalitiota kutsutaan meidän kylällä Pärnäsen Korjaamoksi, sillä mitä ei tämä velikolmikko fiksaa niin se on hautaan tarkoitettu. 

Seuraavana päivänä mersu (jollaiset kaikilla kolmella veljellä muuten on..) kurvasi raksan pihalle ja ensiluokkaisesti fiksattu kompura saapui takaisin rintamalle. Kiitos koalitio, kiitos Pärnäsen korjaamo, kiitos maailma!

Viikonloppu oli työntäyteinen eikä asiaa keventänyt lainkaan takana olleet yövuorot ja sen johdosta puoliltaöin iskenyt mania-adhd-muaeiväsytäyhtään -valvominen. Lämpöä oli lisäksi 27 astetta varjossa joka päivä tällä viikolla, joten katonrajassa muovin alla oli ainakin 35 astetta ja yöllä sai nukuttua lähinnä järvessä. Jos ei oikeassa, niin sitten hikijärvessä. Takapenkin laaduntarkkailija kuvassa tiivistää sunnuntain kotimatkatunnelmat:

Blogistilla ja miehellään alkoi muuten LOMA. Se on semmoinen ajanjakso vuodesta, kun tehdystä työstä ei makseta palkkaa. Työn määrä nimittäin lisääntyy, kun raksalla ollaan aamusta iltaan normaalin 8h/vrk sijaan. Tulot ei lisäänny yhtään vaikka työtunnit vuorokaudessa tuplaantuu. Itselläni on ranteessa rasitusvamma, joku määrittämätön jota työterveyslääkäri ei ihan saanut avattua itselleenkään. Kysyi toissaviikolla että paljonko haluan sairaslomaa? No en yhtään! Ei se monitorien vahtaaminen töissä tätä rannetta rasita. Viikon Arcoxia-kuurin ja lastahoidon jälkeen vietetty lastaton viikonloppu raksalla kertoo karua sanomaa; tästä lomasta ei terveen papereilla selvitä!

Lisävoimaa Lapista

Lattiavalun jälkeen aloitetiin tuulenohjainpahveilla. Minä askartelin pahvilevyjä, pätkin kiinnitysrimat sopiviksi ja ojentelin välineitä. Mies kiikkui tikkailla, naulasi käsin huopanaulat ja ampui kiinnitysrimat (UUDELLA JA MAHTAVALLA) naulaimella. Johon on uusi ja mielettömän hyvä kompura.

Ensimmäinen lape meni harjoitellessa ja toinen sujui jo puolta nopeammin kun tekniikka parani. 

Tässä lähikuva suoraan altapäin.

Äitini ja hänen miesystävänsä saapuivat torstai-perjantaina Lapista kesäloman viettoon. Äidinmies on vanha raksamies, semmoinen itseoppinut paljon rakentanut jokapaikanmies. Äitini taas on vanha (ja varmasti vielä tulevakin ainakin parin keikan verran) Punaisen Ristin delegaatti, kenttäsairaalakonkari ja työmaahuoltaja. Tämä kaksikko kun tiputteli pohjoisesta raksalle niin alkoi tapahtua!

Äitini tuumasi ensimmäisenä että missä ruokapaikka, missä taukotila. Minä että "Meidän taktiikka on ollut että tehdään hommia niin kauan kunnes puukkotappelu on käsillä ja sitten mennään pizzalle". Äitini puisteli päätään että hei hei, tiedäthän tyttäreni itsekin kenttäsairaalakoulutuksen saaneena että kun tullaan katastrofialueelle niin ensin mietitään että missä syödään ja missä suunnitellaan työt! Näinpä siis kaksikko laittoi tuulemaan ja järjesti hommat!

Kirpputorilta hakivat siltä seisomalta pirttikaluston ja seuraavan tunnin sisään ilmestyi vedenkeitin, kahvinkeitin, pistorasialla toimiva kylmälaukku ja kassillinen ruokaa!! Puhumattakaan käsienpesuvadista ja käsisaippuasta, kenttäsairaalaa kun mietitään niin hygieniahan on ihan basics.

Juotiin kahvit ja sillä välin kun me lopettelimme tuulipahvien laittoa niin Äiti ja Äidinmies laittelivat ulkokoolauksia. Mekin siirryttiin sitten ulos auttamaan. Kyllä meinaan alkoi valmista tulla. 

 Niinhän siinä kävi, että viikonlopun aikana ulkokoolaukset on nyt yhtä (auringonpaahtamaa) päätyä vaille tehty. 

Seuraavana päivänä siirryttiin sisälle. Äidinmiehen johdolla aloitettiin sisäkoolaukset kattoon ja höyrynsulku. Pikakurssi saatiin räpsälangan käytöstä ja aivan hurja määrä kaikkea muuta oppia. Niin tuhannen niksiä oli joka työvaiheeseen etten enää yhtään ihmettele että miksi ammattilaiset on niin nopeita! Tämmöisellä tavan talliaisella kestää joka työvaihe tuplat kun pitää kaikki miettiä ja funtsia ja tehdä vaikeasti. Noin vaan suit sait meni mitat kerralla oikein, rimat ja muovit paikalleen. Uskomatonta. Itselläni oli riemuoivallus toisensa perään kun aina hoksasin että jaa TOHON se teki mittakapulaa, ja ton voi tehdä NOIN hienosti!

Tähän vaiheeseen Äiti ja Äidinmies jättivät meidät. Me laitettiin vielä 300 jaolla loput koolausrimat tuonne 1200 asti, eli yhden kipsilevyn verran. 

Lopuksi vielä villoitettiin koolattu alue 10cm paksulla villalevykerroksella. Lasivilla yskitti, kutitti, lämmintä oli 27 astetta vielä illalla. Hikiseen ihoon pölyävä villa tarttui ja pisteli paljaita käsivarsia. Tuli mieleen lapsuuden heinänteot kun ei kuunnellut vanhempia vaan piti t-paidassa tehdä heinätöitä. Oli minun vuoroni kiikkua tellingeillä ja mies ojenteli villoja.

Käytiin päivällä naapureissa vaihtamassa puhelinnumerot. Voi sitten soitella jos tulee jotain asiaa, tai huomaa hiippareita raksalla tai muuta ilmoitettavaa. Toiselta naapurilta mukaan tarttui raksamikro! Ihan mahtavaa! :)

Aivan uupuneina raahauduttiin sunnuntaina kotiin kymmenen jälkeen illalla, 13h raksapäivän jälkeen.

Tänään maanantaina otettiin töiden jälkeen koirat mukaan ja ajeltiin jatkamaan höyrynsulkuja. Koska kunnon tellingit saadaan vasta keskiviikkona, niin tehtiin sitten alatason ulkoseiniä. Ensin meinattiin että helppo nakkero, paukutellaan muovit paikalleen ja aloitetaan koolaukset. Juu.. Tumpio ja Tampio taas tunnin ihmetteli piirustuksia, soitteli ohjeita ja lopulta saatiin itse hommaakin tehtyä. Saatiin siis alatasosta puolet muovitettua, eikä mitään puhettakaan mistään rimoista! :D

Minulla alkaa taas ilta- ja yövuorot loppuviikoksi. Sitten onkin kesäloma! Kaksi viikkoa on yhteistä lomaa aikaa tehdä aamusta iltaan. Tosin jotain vapaapäiviäkin on pakko pitää ja huolehtia omasta jaksamisesta. Tehdä jotain ihan muuta ja nauttia! Vaikka kyllä tämä oman tekeminen on kaikesta väsymyksestä huolimatta tosi mukavaa. Vielä ainakin kaikesta huolimatta tuntuu hyvältä, mukavalta, positiiviselta!

Laskua on taas pukannut, LVI-urakan ensimmäinen kolmannes tuli laskutettavaksi. Pankista lisää lainaa nostaessani tulin huomanneeksi, että me ei olla vielä toimitettu yhtäkään valmiusastetodistusta! Lainaa on nyt nostettu noin puolet kokonaissummasta, tontti mukaanlukien. Vielä on maksamatta timpurin töitä, koko sähköurakka, 2/3 LVI-urakasta, takka ja koko sisustus kiintokalusteineen. Toistaiseksi mennään suunnilleen budjetissa, hyvä!

Ulkoverhouksen koolauksia ja meillä on lattia!

Tämä viikko on mennyt koolausten kimpussa. Sekä timpuri että vastaava mestari on lomalla tämän viikon, joten ollaan pärjäilty keskenään. Onneksi Tädinmies on ollut henkisenä tukena. Käytiin ostamassa sitten kompura, naulapyssy ja tikkaat. Minä sahasin pätkät, Tädinmies autteli ja mittaili ja aviomies kiinnitti.

Varusteina siis kirjallinen työohje, piNkit hanskat ja vesipullo. Lämpöähän oli 27 astetta varjossa, joten tehtiin varjon puolta talossa.

Mies tikkailla. Ja tikkaillahan ei saa työskennellä. Haettiin me sitten tellingitkin.

Tämmöistä jälkeä syntyy! Hitain (ikkunaisin) seinä melkein valmiina.

Sisältä piti suojata ikkunat kuraa varten. Rapa-auto roiskii, ja onneksi meille vinkattiin ikkunoiden suojaamisesta. Ensin niittasin runkopuihin kiinni leikkausliinoja alatasolle. Hieno työpaikanvihreä hämy levisi taloon.. Sitten päätin viime hetkellä suojata ylätasonkin korkeammat ikkunat, siihen käytin ylijäänyttä aluskatetta. Sisällä saa seuraavan kerran kävellä pari päivää valusta ja sitten kura olisi jo ikävästi kuivunut ikkunoihin, joten parempi suojata kokonaan.

Tältä se sitten näyttää, lattia! Sileältä, hienolta, kestävältä, suoralta.. En malta odottaa että pääsen testaamaan! 

Työvuoron takia en päässyt märkää kuraa ihmettelemään, ajatus oli tietenkin painaa kädenjälki ja vuosiluku jonnekin ovensuuhun. Tai koirien tassunjäljet. Tädinmies kertoi, että ennen laitettiin kaljapullo saunan valuun, jotta voitiin sanoa että "Tästä saunasta ei koskaan olut lopu!". Hauska veto, muttei uskallettu kuitenkaan. Makkarin lattiaan en ehtinyt keksiä mitään, kun mietin että mitä konkreettista sinne laittais mikä ei koskaan lopu ;)

Plussabonus: Maansiirtojen viimeinen lasku tuli tänään. Pysyttiin budjetissa!!! Iso kivi vierähti sydämeltä. Myös timpurin välilasku (miten toi kuulostaa vähän ilmailutermiltä..) tuli tänään eikä sekään ollut niin paha kuin mitä pelkäsin, ihan kohtuullinen jopa saatuun korvaamattomaan hyötyyn nähden. Kauhu alkaa helpottaa kun kaikkien isoimpien komponenttien hinnat alkaa olla nakuteltu. Enää heittoa voi tulla tonneissa, ei kymppitonneissa.

Lattiavaluvalmius

Kuluneella viikolla on ohjelmaan kuulunut allekirjoittaneella lähinnä kolmivuorotyön parhaita paloja, eli nihkeät työvuorot eikä yövuorojen päätteeksi jaksa tehdä mitään. Mies (ja timpuri) sensijaan on vuorostaan ahkeroinut ja kuvareportaasi kertoo seuraavaa:

Koko lattia verkotettiin harjateräsverkolla keskiviikkona. Mies ja timpuri yhdessä puuhasivat tämän. Reunoilla näkyy höyrynsulkumuovit, ne piti väliaikaisten vinotukien vuoksi laittaa tälleen soirona alareunaan. Teipataan sitten kiinni yläosaan. 

Valmis tuotos. Kuten (epäselvästi) näkyy, teknisen tilan ovea piti hieman muovata.. Teräsverkot eivät mahtuneet ovesta sisään. Yleensä terassin ovi on kuulema 230 korkea, paitsi tietenkin meillä. Sensijaan että käsin olisi leikkureilla pätkinyt jokaisen teräsverkon, timpuri päätyi tekemään custom-oviaukon :D

Takan vahvistettu kohta. 

Torstaina kävin tontilla toiveena tavata meidän sähköasentaja. Tapasin yhden palkollisen ja yhden oppipojan, mutten tätä varsinaista miestä kenen kanssa on puhelimessa urakasta ja muusta sovittu. Kuvassa siis sähköputkia, lattianrajaan tulevia pistorasioita varten on vedetty valuun putket ja nostettu ylös. Porrastuksessa oleva vaneri on muuten stoppi ylätason valun reunaa varten. Tällä tavoin tulee koko reuna. 

Teknisen tilan härdelliä. 

Huomenna sunnuntaina olisi tarkoitus käydä tontilla ja ehkäpä jopa aloitella ulkolaudoituksen koolauksia. Saa nähdä. Koska viikko kului luvattoman nopeasti ihmetyövuoroissa ja lauantai kului kylästellessä niin ei tullut käytyä kompura- tikas- eikä tellinkikaupassa, joten voi olla että vaan kattellaan..