Lisävoimaa Helsingistä, telineitä Vantaalta ja ulko-ovia rakennustorilta.

Tähän asti on kiskottu peräkärryssä kompurat, sahat, naulaimet ja muut vermeet raksalle ja kotio joka kerta. Aikaa menee aivan rutosti sekä työn aloituksessa että lopetuksessa, kun kuitenkin kamat pitää saattaa käytövalmiiksi ja lopussa kasata pois joka nippeli varkauksien varalta. Tunnin verran työaikaa kuluu pelkästään tähän. Nyt kun lattia saatiin valettua, niin Kätevä Emäntä lähti iltavuoroa ennen shoppailureissulle rakennustorille. Ja teki kaupat! Kaksi ovea karmeineen satasella. Toinen on vähän käpysempi styroksivahvisteinen työmaaovi, toinen aito 70-luvun ulko-ovi, toimivalla ovikellolla! Voi mikä onni kun sai jättää kärryn kotiin ja ottaa vaan avaimet mukaan!

Tädinmies oli myöskin viikolla nikkaroinut, ja tuloksena aivan supreme-hienot rappuset! Nämä on niin tukevat että pääsee läpi vaikka muuttotarkastuksesta ;). Nämä tuovat raksaamiseen lisää turvallisuutta ja mukavuutta, kun enenevässä määrin pitää kuskata kamaa ylös-alas-ylös-alas. Korkeus on optimaalinen ja näitä voi käyttää myös telineinä ja jatkossa vaikkapa yrttihyllykkönä seinustalla.

Myös varsinaisella telineosastolla tapahtui viikolla. Mies soitteli kavereita läpi ja Vantaalta löytyi ilmaiseksi lainaan saatavat Asscon tukevat alumiinitelineet. Näistä ei lopu kesken ei leveys eikä korkeus. Kun koko talo vedettiin täyteen tellinkiä päästä päähän, niin käyttämättäkin jäi vielä yksi telineosa! Sisällä nämä ei niin kätevät ole kun ovat inansa liika korkeat jatkuvaan käyttöön, mutta oi että tulee ulkolaudoitus menemään sutjakasti! Uskomattominta on että telineiden omistaja ei huolinut lainasta mitään korvausta. Toki mies autteli heidän raksallaan talkoolaisena viime kesänä, mutta silti. 

Tukevaa on. Yllättävää oli huomata, että itselläni on tullut iän mukana sellainen korkeanpaikankammo, että entinen marakatti muistutti lähinnä manaattia kun puuskutin tellingeillä naama valkoisena. Nytkin näiden kuvien katsominen huimaa. Säälittävää.

Helsingistä saatiin viikonlopuksi lisävahvistus miehen parhaasta kaverista ja voi jessus että yksi käsi- ja silmäpari teki hyvää! Ja tietty lisävahvistuksen +20cm pituutta kumpaankaan meihin, mieheen ja minuun verrattuna. Mies ja Lisävahvistus viettivät laatuaikaa tietenkin miehisissä raksahommissa ja niin saatiin höyrynsulut koko alaosalle tehtyä ja katon koolauksia pitkälle harjaa kohti. Minä hövelisti lupauduin konttaamalla asentamaan villat yläpohjaan kunhan katto on koolattu, mutta höyrynsulustahan näkee läpi koko pitkän matkan lattiaan.. Että mitenköhän tämä manaatti siellä "villoissa kierii" niinkuin mies asian ilmaisi.

Höyrynsulkua tehtiin ja teipattiin. Hups, hups, oho, reikä, reikä.. :D Onneksi tuo teippi on todella tarttuvaa. En käsitä miksei kukaan ole keksinyt käyttää tuota kaiken tässä maailmassa esiintyvän kiinteän materian korjaamiseen. Jesari ja paalinnarut on "so last season".

Lauantaina hajosi (se uusi ja mahtava) kompura. Se kellahti kyljelleen jossain hässäkässä ja metallisen paineilmaputken kulmaliitin murtui. Helmiliitoksen takia kulmaliittimen vaihto ei ollutkaan ihan helppo homma. Onneksi Tädinmies kurvasi ritarina paikalle Valkoisella Ratsullaan (eli valkoisella mersullaan) ja nouti kaatuneen sotilaan rintamalta. Koekorjauksen jälkeen todettiin, että liitin vaatii parempaa huomiota ja saatiin Tädinmiehen kompura lainaan. Sillä välin hän vei meidän kompuran Pärnäsen Korjaamolle eli kolmen veljeksen koalitiolle. Tädinmiehellä nimittäin on kaksi tismalleen samannäköistä veljeä. Siinä missä Tädinmies on velho puutöissä, hänen veljensä ovat velhoja kuka missäkin. Toinen korjaa kaiken missä menee sähkö, autoista kodinkoneisiin. Kolmas veljeksistä taas taitaa metallin ja muurauksen. Tätä koalitiota kutsutaan meidän kylällä Pärnäsen Korjaamoksi, sillä mitä ei tämä velikolmikko fiksaa niin se on hautaan tarkoitettu. 

Seuraavana päivänä mersu (jollaiset kaikilla kolmella veljellä muuten on..) kurvasi raksan pihalle ja ensiluokkaisesti fiksattu kompura saapui takaisin rintamalle. Kiitos koalitio, kiitos Pärnäsen korjaamo, kiitos maailma!

Viikonloppu oli työntäyteinen eikä asiaa keventänyt lainkaan takana olleet yövuorot ja sen johdosta puoliltaöin iskenyt mania-adhd-muaeiväsytäyhtään -valvominen. Lämpöä oli lisäksi 27 astetta varjossa joka päivä tällä viikolla, joten katonrajassa muovin alla oli ainakin 35 astetta ja yöllä sai nukuttua lähinnä järvessä. Jos ei oikeassa, niin sitten hikijärvessä. Takapenkin laaduntarkkailija kuvassa tiivistää sunnuntain kotimatkatunnelmat:

Blogistilla ja miehellään alkoi muuten LOMA. Se on semmoinen ajanjakso vuodesta, kun tehdystä työstä ei makseta palkkaa. Työn määrä nimittäin lisääntyy, kun raksalla ollaan aamusta iltaan normaalin 8h/vrk sijaan. Tulot ei lisäänny yhtään vaikka työtunnit vuorokaudessa tuplaantuu. Itselläni on ranteessa rasitusvamma, joku määrittämätön jota työterveyslääkäri ei ihan saanut avattua itselleenkään. Kysyi toissaviikolla että paljonko haluan sairaslomaa? No en yhtään! Ei se monitorien vahtaaminen töissä tätä rannetta rasita. Viikon Arcoxia-kuurin ja lastahoidon jälkeen vietetty lastaton viikonloppu raksalla kertoo karua sanomaa; tästä lomasta ei terveen papereilla selvitä!