NO EI TODELLAKAAN. Hellettä on kyllä riittänyt, sillä raksaajia on hellitty koko loman ajan +32 asteella varjon puolella. Vissyä on mennyt niin ettei laskuissa pysy, aurinkorasvaa ei lainkaan. Kesäsääret ovat rusketuksen sijaan keränneet pintaansa ruhjeita, mustelmia, naarmuja ja lasivillaa. Lihaksia ja niveliä särkee. Raksalla on oltu joka päivä 10-14 tuntia päivässä. Seuraa maratonpäivitys:
"No pain, no gain", eikös se niin mene? Katsokaa ja ihailkaa kärsimystemme tuloksia! :)
Kätevä Emäntä sahurina. Tässä tehdään alatason koolauksia.
Kätevä isäntä ergonomisessa työasennossa.
Näin se meidän makuuhuoneen nurkka alkaa hahmottua! Aika näpräämistä noi ikkunoiden koolaukset, jessus maaria. Kapulaa, kepulaa, kippulaa menee.
Alataso koolattu! Jessss!! Tämä voittajafiilis saavutettiin ensimmäisen lomaviikon keskivaiheilla, ilman avioerohakemusta!
Myös LVI-asennus kävi tekemässä omia asennuksiaan ylätasolla.
Raksakeittiön taloudenpito tyystin retuperällä. Samoin koko työmaa alkaa oleen kuin Augiaan tallit. Äitiiii...?
Äiti kuuli hiljaisen äänettömän hätäkutsun ja varovasti tiedusteli, josko työmaata pitäisi vähän sortteerata. Koska alataso oli saatu valmiiksi ja ylätaso pitäisi ottaa työn alle niin päätettiin muuttaa raksakeittiö meidän tulevaan makuuhuoneeseen. Samalla Äitin sormet syyhysivät päästä siivoamaan. Hyvä idea! Oikeasti, työmaan siivous on asia joka unohtuu. Tehdään hiki päässä hommia ja yhtäkkiä huomataan että kaikki alkaa hautautua roskaan, naulanpätkiin, käärepapereihin, höyrynsulkuretaleisiin, pakkausmateriaaleihin, laudanpätkiin ja villariekaleisiin. Johtoihin kompastelee, työkalut ovat hukassa, joka tellingin päällä on jotain roinaa niin että kaiken saa aloittaa siirtämällä tavarat seuraavaan huonoon paikkaan jossa ne ovat taas tiellä. Silloin on hyvä kun työmaalle tulee yksi Äiti, joka ihan ottaa asiakseen tehdä jotain. Sortteeraa metallijätteet, laudanpätkät saunapuiksi mökille ja haluaa viedä Malminkartanonhuippua muistuttavan rakennusjätekuorman kaatopaikalle.
Lopputuloshan oli kolmen hengen (no ei me kehdattu vaan kattella) panostuksen jälkeen huikea!!
Ylätaso niin nättinä, että!
Oli niin kodikas ja siisti tunnelma, että piti käydä poimimassa ihan kukkia pöytään! Kyllä hymyilytti :)
Loppuviikosta yhden vapaapäivänsä uhrasi miehen kurssikaveri, joka oli myös tonttia raivaamassa viime syksynä. Puuhommilla jatkettiin nytkin. Ylätason kattoa alettiin nimittäin koolata. Ensin laitettiin koolaukset 120cm välein, että kipsilevyjen saumat kohdistuvat varmasti oikein. Loput välit täytettiin sitten noin 30cm välein, jolloin koolaus ja levyt toimivat jäykistävänä rakenteena.
Allaolevassa kuvassa näkyy myös raksaparin kahestaan tekemä työn jälki, nimittäinkin suihkun ja saunan koolaus ja villoitus. Se tehtiin päivänä, jonka olisi voinut jättää elämättä. Tulee nimittäin niitä päiviä kun tuntuu että taloa ei rakenneta, vaan puretaan. Sellainen oli saunan ja suihkun koolaus- ja villoituspäivä. Yhden kohdan teki ja kaksi purki. Joka ikinen työvaihe laitettiin päin peetä ja sitten purettiin. Koolaus piti tehdä eri jaolla kuin muualle taloon, jotta saa rimojen päät kätevästi kuvassa näkyvään pystykoolausrimaan ammuttua molemmilta puolilta. Ei tehty. Höyrynsulun liitos lappeen puolella piti koolata eri tavalla. Ei tehty. Rimat sahattiin väärän mittaisiksi, liian pitkiksi ja liian lyhyiksi vuorotellen, koska kävellessä sirkkelille unohti jo mitan jonka otti 30sek sitten. Piti vaan kertakaikkiaan tunnustaa että nyt ollaan niin väsyneitä ettei onnistu. Tehtiin ihan minimi ja lähdettiin kotio.
Seuraavana päivinä uusin voimin! Seinän höyrynsulku laskeutui ylätasolla paikalleen kuin itsestään! Onniteltiin toisiamme kilvan, koska niin mahtavasti se sujui. Ihan kun oltais ennenkin tehty ;)
Timpuri tuli avuksemme kattohässäkän kanssa. Se näytti kuvissa niin mystiseltä että ei ottanut mitään tolkkua. Joku tuulensuojalevylippa piti siis värkätä yläpohjaan ristikon korkeimmalle kohdalle, jotta puhallusvilla ei painu ja jätä sisäkaton korkeinta kohtaa ilman eristystä. Tässä tämä mystinen lipparakenne, joka tietenkin näytti naurettavan simppeliltä valmiina. "No olisinhan mä nyt ton osannut.." :D Timpurilta meni tuohon muutama tunti. Että näin.. Meillä olis mennyt kyllä varmasti kaks päivää.
Sitten alkoi emännällä se työvaihe, jota korkeanpaikankammoinen manaatti oli pelännyt. Nimittäin katon villoitus! Varusteet kohdalleen ja taistoon!
Täytyy sanoa että ei tullut todellakaan paljon mietittyä korkeuksia. Kuumassa, kosteassa, hikisessä yläpohjassa oli niin kettumainen työskennellä räkää täynnä oleva hengityssuojain naamalla, hiki tippuen, kumarassa ja kontaten, että työskentelykorkeus oli tyystin toissijainen asia! Villasta kutiseva paita liimaantui ihoon ja joka paikka kutisi, kihisi ja tippui hikeä. Ei kiinnostanut pätkääkään vaikka olisin pudonnut katolta Kiinaan asti. Kunhan vaan saisin ne lasivillat paikalleen ennen dehydraatioon kuolemista, jäsenten kangistumista, tukehtumista tai kenties kutinaan kuolemista. Ylätasoa villoitettiin klo 23.30 asti ja lopulta oli pakko luovuttaa kun tuli yhtäkkiä pimeä. Siis pimeä! Kesällä! Käsittämätöntä. Alla olevassa kuvassa mies villoittaa "lippahässäkkää" tellingeillä. 200mm villaa ja vielä 100mm päälle. Semmosta. Onneksi tuli auttamaan, mulla olis järki lähtenyt tossa. Kuva otettu salamalla, ehkä siitä hahmottaa että pimeetä on.
Seuraavana päivänä (elikkäs tänään, kirjoituspäivänä siis) laitoin alatasollekin vinokatolle villat. Hengenpelastukseksi koitui ukkosmyrsky, joka urakan loppupuolella tuli ja viilensi ilman lähemmäksi kahta- kuin kolmeakymmentä astetta. Mahtavaa! Ukkonen jyrisi, salamat välkkyi ja minä villoitin. Nyt se on koko katto teknisen tilan nurkkaa vaille valmis! Timpurikin kävi nimittäin aamupäivästä kun hänellä oli aikaa ja pyynnöstä teki katon höyrynsulun ja koolauksen teknaria vaille valmiiksi. LVI-asentajat tulivat sitten iltapäivällä tekemään sen kohdan loppuun. Puhuin meille samalla ilmaisen raksa-aikaisen vessanpöntön, tuovat sen mukanaan ja asentavat seuraavan kerran kun käyvät. Loppuu se metsässä juokseminen. Huomenna katon saa siis sulkea for good. Enkä minä mene sinne enää KOSKAAN!!! (Ennenkö menen seuraavan kerran.)
Sillävälin kun minä villoitin, Äidinmies alkoi muurata pesuhuonetta. Ensimmäinen oikea huone alkaa muodostua! Hienoa, hienoa! Nurkassa näkyvä hahmo on meidän Äiti, jota voisi valkoisesta selästä ja raksamamman huolehtivasta asenteesta päätellen luulla ihan oikeaksi muumi-mammaksi :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti